Tiedättehän sen kun keväisin some täyttyy karvaisen kukan kuvista?
(Muistathan, että kuvat aukeavat paremmalla resoluutiolla kun klikkaat niitä.)
En ollut koskaan ennen nähnyt Hämeenkylmänkukkaa, joten se aukko sivistyksessä piti tänä keväänä helatorstain tienoilla korjata. Ensisijaisesti suunnittelin retkipäivää, mutta kun googlettelin mitä paikkakuntia tuolla hämeen kantaseudulla on niin päädyin Janakkalaan ja kun kunnan sivuilla hakusanalla "retkeily" löytyi kylmänkukan sijaintipaikkojakin niin päätimme käydä samalla siellä. Siispä retkiauton nokka kohti Janakkalaa keskiviikko illlalla.
Janakkalan luonto sivusto ohjaa sinut paikalle. Me valitsimme osoitteeksi tuon Myllytien Turengin taajamassa. Varsinaista parkkipaikkaa ei ollut, mutta tien varteen mahtui juuri yksi auto ja siitä lähtikin paljon kuljettu polku kohti kukan kasvupaikkaa. Hämeenkylmänkukkahan on rauhoitettu ja varovaisesti pitää poluilla kulkea, mutta hämmästyttikin kuinka ISO kasvi se on eli ei sitä voi olla huomaamatta.
Pikaisesti ja hellävaroen kuvasimme kukkia muutaman minuutin ja kävelimme takaisin autolle ja jatkoimme matkaa kohti seuraavan päivän retkeilypaikkaamme Mallinkaistenjärveä. Löysimme paikalle yhden erehdyksen kautta kun navigaattorimme ohjasi hyvin kapealle kylätielle, joka yllättäen päättyi puomiin. Pakastearkku taipui juuri ja juuri u-käännökseen.
Mallinkaistenjärvelle saavuimme auringonlaskun aikaan ja läheisellä laavulla oli hiljaista, joten päätimme tehdä tulet ja nauttia hieman iltapalaa. Tarkemmin tarkasteltuna huomasimme, että paikalla oli ollut jossain vaiheessa tulipalo ja löytyikin netin syövereistä juttu lehdestä, että edellinen laavu tai puolikota oli palanut 2019. Uusi puolikota olikin hormillinen ja todella siisti ja tilava. Mutta kaksin saimme olla koko illan ja taas uni maistui parkkipaikalla autossa paremmin kuin kotona!
Aamulla rauhallinen aamupala, kahvit termariin ja korvapuustit reppuun ja menoks. Kävelimme kuvassa näkyvältä Kahilahden kodalta Huntin koloon, jossa nautiskelimme kiireettömät toiset kupposet aamukahvia. Matka jatkui takaisin Kahilahteen ja siitä eteenpäin seuraavalle laavulle. Maastokartassa ei polkua näy, mutta se on ihan merkitty reitti, tosin vähän jossain kohti oli hukassa, mutta pienen etsiskelyn jälkeen löytyi kyllä. Kuten alla olevasta kuvasta huomaattekin tuota rantaa vastapäätä on iso saari, jossa nopeasti laskettuna liki 100 mökkiä, mutta ihme kyllä, niitä tuskin huomasi tuolta toiselta rannalta kun edellisenä iltana auringon vaipumista mailleen ihailimme eikä aamullakaan mökkiläisistä oikein minkäänlaista ääntä lähtenyt. Tuolta Valskerin valkeet -laavulta kävelimme takaisinpäin ja poikkesimme tielle ja palasimme takaisinpäin jonkinmatkaa tietä pitkin ja etsimme lisää polkua, joka olikin paljon vähemmän kuljettu, mutta juuri ja juuri erottui maastosta ja oli kyllä merkittykin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti