Näin pääkaupunkiseudulla asuvalle lähiseuduilta, vain noin tunnin ajomatkan säteeltä löytyy hämmästyttävän paljon hienoja luontokohteita niin päiväretkeilijälle kuin muutaman yön vaeltajallekin - ainakin kun käyttää hieman mielikuvitusta ja googlea :)
Karkkilan kosket on varmasti tuttuja monelle intohimoiselle kalamiehelle tai -naiselle, mutta itselleni entuudestaan tuntemattomia, joten olikin jo korkea aika tutustua. Me tutustuimme tällä kertaa Pitkälänkoskeen, Myllykoskeen ja Maijalankoskeen - tosin hyvin pikaisesti kun kalastajia meistä ei oikein saa. Perhoa näyttivät heittelevän Pitkälänkoskella mihin mekin ajoimme auton parkkiin. Viiden kosken reitti esitellään tuossa linkittämässäni sivustolla, mutta me kävelimme kaunista välillä ulkoiluväylää, välillä kalastajien polkuja pitkin parkkipaikalta kohti kylän keskustan tuntumassa sijaitsevaa aivan upeasti keväisessä runsaudessaan ryöppyävää Myllykoskea ihmettelemään. Reitti on osin melko uusi päätellen uudenkarheista opasteistaan.
KUVAT aukeavat parempilaatuisena klikkaamalla niitä!
Maijalankoskelle ja siellä sijaitsevalle laavulle ajoimme autolla siirtymän, koska se sijaitsee Karjaanjoen toisella puolella. Koski itsessään oli kovin mitätön, pari kalastajaa sielläkin ja perhe laavulla tulistelemassa tavattiin. Sieltä löysimme hyvin lyhyen joskin myös epämääräisen polun, mutta myös kauniin suvantopaikan, jossa keltavuokot odottivat nupuillaan kukintavuoroaan runsaiden valkovuokko mattojen lomassa...
Seuraavaksi ajoimme Sontiaisen järven rannalle, missä parkkipaikka aivan järven tuntumassa ja siitä kävelimme läheiselle kodalle. Hiljaista oli tällä suunnalla, mutta emme oikein saaneet selvää alueen reiteistä, joista luinkin että sinne tänne risteilee polkuja, mutta hyviä merkintöjä ei ole. Maastokarttakaan ei näyttänyt läheskään kaikkia polkuja. Ilta oli jo pitkällä, mutta näimme vastarannalla sen verran mielenkiintoiset pitkospuut, että pitihän ne käydä paluumatkalla katsomassa lähempää. Tänne voisi kyllä palata vielä pidempäänkin retkeilemään!
Etsimme turhaan yöpymispaikkaa retkiautollemme Toivikkeen hiihtostadionilta koska matka sinne tyssäsi yllättäen tiellä olleeseen puomiin, joten pikainen googletus Uudenmaan virkistyksen mainiolle sivustolle tuotti tulosta taas hyvin ja ajoimme Onkimaanjärven nuotiopaikalle missä saatiinkin viettää ilta ihan kaksistaan tulistellen. Omia puita, jotka kulkee kätevästi mukana - totta kai! Ennen tulitikun raapaisemista tarkistettiin tapamme mukaan vielä Ilmatieteenlaitoksen varoituskartasta, ettemme olleet ruohikkopalovaroitusalueella. Joskus retkillä kun ei aina pysy kartalla - sanan varsinaisessa merkityksessä, että missä päin Suomen maakuntia milloinkin ollaan :)
Aamukahvit kauniin järven rannalla maistui jälleen makeammalta kuin kotona pöydän ääressä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti