Summer Challenge 2016, Nummela - kilpasarjassa kuuseen kurkottaen

Keväisestä Vierumäki Adventuresta innostuneena keksin vielä houkutella isäntää mukaan toiseenkin seikkailukisaan tälle kesää ja ihme ja kumma suostui! Koska kuntosarjan katsottiin olevan todella lyhyt niin halusin sekoilua koko rahalla niin sain suostuteltua mukaan ihan kilpasarjaan :)

Aamulla herätys puoli seitsemän ja aamupalan jälkeen pakastearkun nokka kohti Nummelaa. Kisakeskuksena oli aivan lentokentän vieressä oleva koulu. Muutama tuttu moikattiin, vaikkakin suurin osa oli autonsa ajanut koulun parkkipaikan asemasta suoraan kisakeskukseen, joten läheskään kaikkia ei nähty ennen starttia. Isäntä hakemaan kisamateriaali ja reitin suunnitteluun, joka SEKIN tietenkin oli täysin isännän hartioilla, kuten aina ennenkin. Lainaankin tähän hänen tarinointiaan

"Karttoja ja ohjeita ihan liikaa.. niitä piti sitten oikeen ta-va-ta jotta edes jokunen hitunen niistä jäi kaaliin sekä yksi ylimääräinen kartta jonka merkitys ei selvinnyt. Suunnitelmaa vaan toteuttamaan ja nautiskelemaan kelistä, joka lopulta muuttuikin helteestä rankkasateeksi. Tästä syystä GoPro:n akun vaihto onnistui melontarastilla,  mutta materiaali oli sitten suttua. Yhden isomman ja pienemmän pummin tein, mutta muuten meni ihan hyvin. Mitä nyt sitten MTB 5 rastin jälkeen oikasin polulta polulle ja joku tikku jumitti mun eturenkaan ja volttihan siitä tuli tehtyä. Onneksi vauhti oli hidas niin henkisillä vaurioilla selvisin mut katsotaan kolottaako huomenna enempi. Samalla vanha karttateline, jota olin jo tekohengittänyt pitkään vääntyi sen verran pahasti, että joku uusi viritys pitää keksiä kartalle. Olipas melkoista pyöräilyä ja sinkoilua sinne tänne toki rytöä ei onneksi ollut. Kivasti kuitenkin koko rata läpi seikkailtiin ja maaliin päästiin liki ratamestarin ihanneajassa."

Melontarasti: kuva Karhusolan Tiukunen

Prologi

oli tavallaan kaksiosainen. Ilmeisesti oli ajateltu ensimmäisen osan olevan jonkinlainen elämys ajaa lentokentällä pieni kierros ja tietysti myös hieman tehdä hajontaa jo porukkaan, mutta oma mielipiteeni on, että se oli hieman tekopirteä tapa aloittaa kisa. Tosin  saattoi johtua siitäkin, että olin jo kisakeskukseen tullessa ihan viimeisten joukossa, mutta isäntä sanoikin, että älä nyt heti alkuunsa polje jalkojas hapoille ja näin tein. Kiitoratakin oli todella möykkyinen, joten ei siinä mitään nousukiitoa tullut koettua. .

Seuraavaksi piti katsoa johtoauton ikkunasta koodi. Se oli F5 ja ottaa kartta telineestä. Se oli ns. laivanupotuskartta eli jokaisella "rastilla" löytyi seuraavan rastin koodi jne. Ensimmäinen rasti oli  kaikilta hukassa! Ja siksi pyöräilyosuudella tulleet erot kuroutuivat heti kiinni ja koko porukka taisi olla siinä vaiheessa yhdessä kasassa.

Minua alkoi ihan naurattamaan kun porukkaa säntäili ees sun taas oletetulla rastipisteellä. Suppa oli suosituin maastoutumispaikka. Huudeltiin parin nimeä kun jotkut hukkasivat nekin heti.... Tuntui että ensimmäisen rastin etsimiseen meni ikuisuus, vaikka myöhemmin tarkasteltuna siihen meni meiltäkin vain n. 3-4 minuuttia, vaikka taidettiin hoksata ensimmäisten joukossa tai ei ainakaan viimeisten.  Kun en osaa suunnistaa, niin olen sen sijaan oppinut lukemaan ihmisten käyttäytymisestä paljon ja nyt yritin seurata miten kukin käyttäytyy ja mistä kaikkialta on jo etsitty. Lopulta selvisi, että rasti on  n. 4-5 metrin korkeudessa sähköpylväässä, pieni n. 15 x 15 "rastilippu" pahvi liimattu, ei siis mikään erillinen rastilippu. Tästä saatiin uusi koodi. 

Isäntä ei enää muistanut, että mitä reittikirjassa sanottiin, mutta onneksi minä, vaikka muistini on jo yhtä hapero kuin satavuotiaalla että rastilta piti aina ottaa ylös myös kirjain, se oli S. Sanoin tästä isännälle, että niitä kirjaimia meidän pitää kerätä ja muodostaa niistä sana maalissa. Uskoi sentään.

Hoksattiin nopeasti, että ensimmäinen kirjain, joka oli siis siinä johtoautossa oli jäänyt ottamatta ylös, mutta sehän ei haitannut, koska saimme sen maalista noukittua sopivasti. Huolimatta todella hitaasta löntystelyvauhdistani emme silti olleet prologin jälkeen ollenkaan viimeisiä, muillakin oli vaikeuksia rastien löytymisessä. Prologiin meni aikaa 28 minuuttia, joten näin jälkikäteen olisi kannattanut ottaa vastaan vaan suorittamatta jättämisestä eli "väärästä sanasta" sakko, joka oli 20 minuuttia. Nämä on näitä taktikointeja.

Mtb

Pyöräily on minulle aina äärettömän huono. Ensinnäkin en osaa enkä uskalla ajaa yhtään teknisillä poluilla ja tasaisilla hiekkateilläkin en vaan jaksa pyörittää. Se hermostuttaa ja turhauttaa, mutta se täytyy vaan hyväksyä. Huono kunto, ei jaksa. Mutta onhan mulla jo ikääkin. Taisin olla jälleen vanhimpia, jollei vanhin osanottaja. Ainakin kilpasarjassa.

Suunnistus sujui navigaattorilta jälleen loistavasti. Välissä oli questeja, jotka olivat jalkautuen tehtäviä suunnistuksia. Hiekkamontulla ilmakuvakartalla. Raskasta upottavaa hiekkaa ja jyrkkiä mäkiä. Toinen puutarhalla, jossa sinkoiltiin kasvihuoneesta toiseen kun ensin oli painettu mieleen maitolaiturilla ollut ilmakuvakartta ja siitä rastipisteet. Leimaus laiturin nokassa ja kerättiin numeroita, jotka piti laskea yhteen ja yhteenlaskettu summa ilmoittaa maalissa. Tässä kohtaa pitää antaa pikkasen järjestäjille sapiskaa, nimittäin kahta asiaa mitkä piti ilmoittaa maalissa ei koskaan kysytty! 

Yhden pummin isäntä teki kun oli kääntänyt kartan Puutarhalta lähtiessä ja ajettiin toisen parin peesissä yhden risteyksen ohi. Pari jäi ihmettelemään omaa reitinvalintaansa ja me myös. Isäntä huusi stop! Mutta ei tuohonkaan mennyt 5 minuuttia enempää. Nämä tällaiset pienet pummit voisi korjata hyvin nopeammalla pyöräilyllä ja sitähän minulta ei löydy. Vaikka fillarin mittarissa oli välillä kolmekymppiäkin  niin ei se riitä mihinkään...

Pitkällä tiesuoralla yritettiin myös vetonaruakin käyttää, mutta jotenkin kun ei viime aikoina olla sitä käytetty olin hieman epäileväinen sen suhteen ja vieläkin oli tuoreessa muistissa se, kun vedin kerran viime kesänä liinat kiinni ja isäntä lensi fillarin päältä asfalttiin melkoisesta vauhdista. En halunnut hänelle näin lähellä tärkeää kisaansa yhtään vammaa. 

Juoksu

Vihdoin ja viimein päästiin fillareilla vaihtoon, vaikka ihan viimeisellä kilometrillä ennen vaihtoa jouduin pyytämään isäntää pysähtymään ja kaivamaan repusta suolaa kun takareiteni löi aivan lukkoon. Olin yrittänyt juoda kunnolla, olihan keli melko lämmin, mutta tuntui ettei nesteet kiertäneet ollenkaan ja takareisi oli omituinen, lienee ollut jonkinlainen kramppi, vaikka en kärsi koskaan krampeista, joten en edes tiedä miltä sellaiset tuntuu? Viimeaikoina kuitenkin öisin on alkanut vetää suonta toisesta pohkeesta, joten kai se siis on sitä.

Pyöräilyosuuden lopussa alkoi satamaan jo vettä ja sitä tulikin välillä aika kovalla voimalla....

Kisapaikalle oli saapunut myös pieni kannustusjoukko, josta mekin saimme osamme, kiitos Helena ja Simo :)

Heti juoksun alussa tuntui, ettei nyt kulje mihinkään. Maha oli kuin ontto pallo, nesteethän siellä hölskyi ja hengitys ei kulkenut. Onneksi osuus oli todella lyhyt, vain noin 3 km. Vauhtia ei ollut ollenkaan ja taas jäätiin muusta porukasta, vaikka sitä näkyi metsässä siellä täällä sinkoilevan. Jouduin kävelemään vähän väliä, tuntuu etten juossut ollenkaan.

Yritin vaihdossa juoda kokista huoltolaatikostamme, mutta ei sekään pistänyt röyhtäyttämään, että olisi olo helpottunut.

Vaihtopaikalla oli edelleen hyvä kannustus, vaikka vesisade oli yltynyt.

Mtb

...juoksu vaihtui pyöräilyyn taas ja otettiin uusi kartta - tai isäntä otti, minähän en suunnista ollenkaan. Nyt lähdettiin kiertämään lentokenttä polkuja pitkin. Pohdittiin siinä, että miten märät juurakot käyttäytyy näin huonon fillaristin alla, mutta yllättävää kyllä nyt pyöräilyosuus meni mielestäni paljon paremmin ja ajoin ihan kapealla polullakin. Navigaattori sanoi kyllä, että se oli pieni reitinvalintamoka kun ajauduimme hyvin kapealle polulle, mutta löytyihän se rasti niinkin. Vain hetken matkaa tunkkasin kun meni pupu pöksyyn. 

Maasto oli jo täynnä isoja lätäköitä ja oli hienoa päästellä niiden läpi kun vesi vaan pärskyi korkealle! Ihmettelin, että missä välissä sitä vettä niin paljon tuli kun ei sitä kisan tiimellyksessä oikein edes huomannut.

Vaihtoalueella oli CROSSFITTI quest: piti ottaa jonkinlainen "säkki" kantoon, olisko ollut arviolta 8-10 kilon painoinen -  kilpsasarjassa molemmat kantoi kun taas kuntosarjassa vain toinen, joten ei auttanut minunkaan kuin ottaa se, onneksi järjestäjistä yksi osoitti minulle sopivan säkin ja laittoi sen vielä hartioillenikin ja hyvin jaksoin sen viiden minuutin matkan kiertää reitin läpi.

Toinen tehtävä oli ottaa kahvakuula ja nostaa se pään yli ja hymyillä kameralle. Otin mahdollisimman pienen valkoisen ja Tomi tietysti vaalenapunaisen ja mahdollisimman ison :D Pyörillä taas kartan vaihto ja matka jatkui vielä kohti melontarantaa

Emäntä hengittää kielen kautta

Kiitos kuvasta: Jani Kiri!

Melonta

parin rastin kautta melontarantaan. Nyt satoi vettä jo kaatamalla. Tomi halusi vaihtaa GoProhon akun ja samahan se oli, ei tässä kärkipaikoista taisteltu joten muutama minuutti sinne tänne ei haitannut. Harmi vaan, että videomateriaali on täyttä suttua nimittäin vaihdon yhteydessä jäi pari höyrypisaraa kameran ja suojakotelon väliin ja terävä kuva jäi saamatta :(

 Kuvat Karhusolan Tiukunen: kiitos!

Minä vaihdoin sillä aikaa repusta päälle nyrkkitakin, alkoi sen verran palelemaan, vaikka kisan alkuvaiheilla olin sadetta oikein ääneen toivonut kun oli pikkasen kuuma.

Karhusolan Tiukunen oli rakentanut hienon melontareitin ja hääri paikanpäällä kameransa kanssa silminnähden kelistä nauttien! Vaikka puin päälleni pelastusliivitkin väärinpäin, niin  se ei paljoa tahtia haitannut vaan lähdettiin rivakasti melomaan. Ekan rastin leimaus meinasi kaataa kajakin, mutta hyvin selvittiin. Minulla alkoi myös maha poreilla mukavasti siinä vaiheessa, mutta sekään ei haitannut koska istuin kunnollisessa vesilätäkössä kajakin pohjalla ja sinne oli hyvä rupsutella rauhassa. Alkoi pikkasen naurattaakin koska keli oli jokseenkin absurdi ja ukkonenkin jyrähteli kumeasti, tosin niin kaukana ettei se pelottanut yhtään avonaisella järvenselällä. Oli liki tyyntä vaikka satoi todella kovaa välillä. Sormia alkoi palelemaan eikä heti hoksattu, että olisi voitu kastella välillä kädet ilmaa huomattavasti lämpimämpään järviveteen. 

Toiselle rastille mennessä meidät ohitti erittäin upealla melontatekniikalla liikkeellä olleet kilpakumppanit ja saimmekin kuulla, että "tämä on meidän laji" mutta kolmannelta rastilta lähtiessä me taas ohitimme toiset kilpakumppanit, joilla tuntui olevan melontatekniikka jonkinverran kateissa. 

Neljäs rasti oli venesataman poukamassa ja katsoimme säästävämme aikaa vetämällä kajakki tien yli toiselle puolelle ja näin myös teimme. 

Melontaosuuden lopussa paistoikin taas aurinko!

(isäntä hengittää kielen kautta...)

                    

Quest

Rantauduttuamme jouduimme lukemaan seuraavan tehtävärastin määritteet. Se oli Finnfoam uimapatjailu ja ei kun tuumasta toimeen ja menoks. Meillä olikin hyvä tekniikka kunhan isäntä etumiehenä pääsi kunnolla levyn päälle. Tässä ohitettiin meidät melonnassa ohittaneen parin, mutta tiesin, että pyörille päästessä ei minusta olisi vastusta ja näin tapahtuikin. 

Kuva Karhusolan Tiukunen

Minulla oli tunne melonnan ja patjailun jälkeen, että suu oli täynnä likaista ja sameaa järvivettä ja piti syljeskellä alvariinsa.  Vaikka mukavahan tuossa kuvassa näkyvällä tavalla oli matkaa tehdä, toki minäkin meloin välillä, mutta enimmäkseen taisin olla vain "poski vasten poskea" :D Ei tehnyt mieli tankatakaan enää mitään kun matkaa oli jäljellä enää maastofillarointi maaliin ja välillä yksi questi.

Pudotin pyöräillessä juomapullon kuitenkin maahan ja sitä piti pysähtyä noukkimaan ja ajattelin, että haluaisin pitää yhden takaa tulevan joukkueen takana ja poljin niin kovaa kuin kintuista pääsi. Se ei sitten ole kovin kovaa...

Jäljellä oleva tehtävärasti arvattiinkin matkalla sinne. Pyörät jätettiin n. 500 metrin päähän ja viitoitusta pitkin juostiin alas ja rannalla odotti nätinvärisiä uimapatjoja ja niitä käyttäen käytiin leimaamassa rasti vastarannalla. Joka tosin oli vain n. 20 metrin päässä :)

Maaliin hieman oikoja käyttäen, vaikka tarjolla olisi ollut isompaakin tietä.

Aikaa käytettiin 4h 43 min ja matkaa tuli yhteensä kaikki lajit huomioon ottaen 49 km. Sijoitus oli 9. sekakilpasarjassa. Ihan hyvin mielestäni kuitenkin parin viikon kuluttua 56 vuotiaalta vanhalta raihnaiselta eukolta! Nyt onkin sitten taas ylläri pylläri terveempi takareisi kipuinen ja käsivarren repeytyneessä hauisjänteessäkin tuntuu taas kivaa tuttua jomotusta. Evästä kului muistaakseni kolme vihreän kuulan näköistä marmeladi karamellia ja yksi suklaanappi  ja isännän pakottamana myös yksi geeli sekä ehkä noin puoli litraa nestettä.

Sellainen maku jäi kisan järjestelyistä, että pyöräilyn osuus oli erittäin suuri verrattuna muihin kisoihin missä ollaan viihdytty 4-5 tuntia. Ja juoksuosuuskin suuri kun liki kaikki questitkin oli pelkkää juoksentelua. Itse jäin kovasti kaipaamaan seikkailukisoihin mielestäni hyvinkin kuuluvaa köysitehtävää tai ainakin sellaista questia missä oikeasti "tehdään" jotain. Samoin näin kun miettii mihin sarjaan menis, kunto vai kilpa olis oleellinen tieto se, miten paljon on mitäkin lajia tarjolla - siis suurinpiirtein. Osaisi vähän suhteuttaa omaa jaksamistaan ja omia vahvuuksiaan, kenellä niitä on :) Mutta tämäkin oli oikein mukava ja positiivinen kokemus! Kiitos järjestäjille. 

Kiitos Tomi <3 taas kun veit minua!

Suomen kesä on täynnä ihania asioita, ei haittaa sataako vai paistaako, lentääkö rapa vai onko kuivaa tai kosteaa - aina on mukava hyvän kaverin kanssa seikkailla sydämensä kyllyydestä! 

Yhteenveto lajeista

Juoksu    10,5  01:31:06   8:41 min/km

Pyörä     33,02 02:19:48  14,2 km/h

Melonta    4,77 00:40:04   7,1 km/h

Patjailu   0,36 00:07:41   2,8 km/h

yhteensä  48,65 04:38:39  +4min gopro ja säätäminen