31. toukokuuta 2021

Supi suomalainen sademetsä ja muita mielenkiintoisia polkuja 22.5.2021

 Välillä joutuu viettämään viikonloppuja myös kaupungissa eikä aina maaseudun rauhassa mökkeillen tai pidempiä retkireissuja Pakastearkulla heittäen (Pakastearkku = nimi retkiautollemme). Joten pikainen lauantai päivän retkiturnee alkoi ensin parin tunnin retkellä tutustumaan Järvenpään Lemmenlaakson luontopolkuun. Emme olleet aikaisemmin käyneetkään! Ei tarvinnut pettyä :)


Ajoimme auton frisbeegolf kentän parkkipaikalle, emme osanneet ensin yhdistää sitä golfkenttään, joten ihmeteltiin miten se oli niin täynnä autoja. Juuri ja juuri automme mahtui yhteen koloon. Paluumatkalla tosin todettiin, ettei ne autoilijat luontopolulla olleet vaan nimenomaan frisbeetä heittelemässä. Sen verran hiljaista polulla oli.


Muistathan, että kuvat aukeavat paremmalla resoluutiolla klikkaamalla niitä! 





Kävelimme ensin katsomaan kuohuvaa koskea entiselle myllylle ja sieltä palasimme takaisinpäin varsinaiselle luontopolulle. Koska parina päivänä oli satanut runsaasti polku Keravan joen varrella oli paikoin todella mutainen ja siksi liukaskin. Parissa kohtaa oli penger antanut periksi jossain vaiheessa ja lippusiimoilla oli ne kohdat merkitty merkiksi siitä, että kannattaa kiertää. 


Mutta todella vihreää luonto oli! Retkipaikka sivusto onkin mainostanut luontopolkua sanoilla "suomalainen sademetsä" ja siltä se hämmästyttävästi näyttikin juuri näin kesän korvalla! 










Jatkoimme varsinaista reittiä joen vartta pitkin kohti toista parkkipaikkaa ja lopuksi oli niin liukasta ja märkää, että päätimme kävellä pellonreunassa menevää polkua.  Kameran kennolle tarttui upeat kukkivat kuuset!

Loppumatka tehtiin metsän halki takaisin autolle, hieman eri polkua siis. 6 km lenkki tul näin: 



Koska päivää oli vielä jäljellä päätettiin ajaa kohti Hämeenlinnaa ja Usmi-Kytäjää. Matkan varrelta pyydystettiin yksi lyhyehkö reitti  nimeltä Kaukasten luontopolku, joka osoittautuikin varsin mielenkiintoiseksi. Suosittelen lämpimästi piipahtamaan jos matkaa seuduilla, ihan jo kulttuurihistoriankin takia, josta kertoo lukuisat opastaulut reitin varrella. Harmittelimme miten entinen upea tehdasmiljöö vallan komean kosken varrella oli vailla entisöintiä, miten komea paikka olisi vaikka kahvila- tai ravintolatoiminnalle! 

Pitemmittä puheitta muutama kuva mistä pääsee jyvälle millaista teollisuutta tuossa pienessä kylässä on aikoinaan toiminut. 
















Päivämme kääntyessä jo iltapäivän puolelle matkamme jatkui kohti Hämeenlinnaa ja Usmi-Kytäjää. Edellisestä käynnistämme olikin kulunut jo liki kymmenen vuotta, joten oli jo aikakin käydä taas.  Olimme poimineet lyhyen n. 6 km reitin, johon ei oltu aikaisemmin tutustuttu, Haiskarin kierros
Pian reitille lähdön jälkeen kävi selväksi, että reitti olisi ollut mitä parhain maastopyöräiltäviksi, jopa tällaiselle huonolle pyöräilijälle ja päätimmekin tulla seuraavan kerran fillareiden kera ja tehdä paljon pidempää lenkkiä. Reitit oli merkittykin ihan pyöräsymbolein. 

Pistäydyimme iltapäiväkahvilla reitin varrelle osuneella laavulla, joka oli aivan tyhjä. Liekö kauempana
 olleet laavut niitä mitä olemme lukeneet, että olisi hyvinkin ruuhkaisia viikonloppuisin. Kävellen reitti oli melko tylsä tuota lammen rantaan menevää polkua lukuunottamatta, mutta tulipahan tehtyä.


Märkää oli täälläkin ja polku välillä poikki ja piti kiertää tuola kallion päältä












Kevätlinnunherne kukkii 



Paluumatkalla etsiskelimme kaunista rantaa kuvattavaksi auringonlaskun aikaan, mutta yhdellä uimarannalla olevalla laavulla oli niin kova nuorisomeno päällä, että luikimme nopsasti pakoon ja takaisin autoon. Toinen uimaranta näytti sitten tältä. Tämä oli Riihimäellä. 













 




21. toukokuuta 2021

Kanta-Hämeen kuuluisa karvainen kukka, Janakkala 12 - 13.5.2021

 


Tiedättehän sen kun keväisin some täyttyy karvaisen kukan kuvista? 


(Muistathan, että kuvat aukeavat paremmalla resoluutiolla kun klikkaat niitä.)



En ollut koskaan ennen nähnyt Hämeenkylmänkukkaa, joten se aukko sivistyksessä piti tänä keväänä helatorstain tienoilla korjata. Ensisijaisesti suunnittelin retkipäivää, mutta kun googlettelin mitä paikkakuntia tuolla hämeen kantaseudulla on niin päädyin Janakkalaan ja kun kunnan sivuilla hakusanalla "retkeily" löytyi kylmänkukan sijaintipaikkojakin niin päätimme käydä samalla siellä. Siispä retkiauton nokka kohti Janakkalaa keskiviikko illlalla. 


Janakkalan luonto sivusto ohjaa sinut paikalle. Me valitsimme osoitteeksi tuon Myllytien Turengin taajamassa. Varsinaista parkkipaikkaa ei ollut, mutta tien varteen mahtui juuri yksi auto ja siitä lähtikin paljon kuljettu polku kohti kukan kasvupaikkaa. Hämeenkylmänkukkahan on rauhoitettu ja varovaisesti pitää poluilla kulkea, mutta hämmästyttikin kuinka ISO kasvi se on eli ei sitä voi olla huomaamatta. 











Pikaisesti ja hellävaroen kuvasimme kukkia muutaman minuutin ja kävelimme takaisin autolle ja jatkoimme matkaa kohti seuraavan päivän retkeilypaikkaamme Mallinkaistenjärveä. Löysimme paikalle yhden erehdyksen kautta kun navigaattorimme ohjasi hyvin kapealle kylätielle, joka yllättäen päättyi puomiin. Pakastearkku taipui juuri ja juuri u-käännökseen. 


Mallinkaistenjärvelle  saavuimme auringonlaskun aikaan ja läheisellä laavulla oli hiljaista, joten päätimme tehdä tulet ja nauttia hieman iltapalaa. Tarkemmin tarkasteltuna huomasimme, että paikalla oli ollut jossain vaiheessa tulipalo ja löytyikin netin syövereistä juttu lehdestä, että edellinen laavu tai puolikota oli palanut 2019. Uusi puolikota olikin hormillinen ja todella siisti ja tilava. Mutta kaksin saimme olla koko illan ja taas uni maistui parkkipaikalla autossa paremmin kuin kotona!


Lisätietoja järvestä 









Aamulla rauhallinen aamupala, kahvit termariin ja korvapuustit reppuun ja menoks. Kävelimme kuvassa näkyvältä Kahilahden kodalta Huntin koloon, jossa nautiskelimme kiireettömät toiset kupposet aamukahvia. Matka jatkui takaisin Kahilahteen ja siitä eteenpäin seuraavalle laavulle. Maastokartassa ei polkua näy, mutta se on ihan merkitty reitti, tosin vähän jossain kohti oli hukassa, mutta pienen etsiskelyn jälkeen löytyi kyllä. Kuten alla olevasta kuvasta huomaattekin tuota rantaa vastapäätä on iso saari, jossa nopeasti laskettuna liki 100 mökkiä, mutta ihme kyllä, niitä tuskin huomasi tuolta toiselta rannalta kun edellisenä iltana auringon vaipumista mailleen ihailimme eikä aamullakaan mökkiläisistä oikein minkäänlaista ääntä lähtenyt. Tuolta Valskerin valkeet -laavulta kävelimme takaisinpäin ja poikkesimme tielle ja palasimme takaisinpäin jonkinmatkaa tietä pitkin ja etsimme lisää polkua, joka olikin paljon vähemmän kuljettu, mutta juuri ja juuri erottui maastosta ja oli kyllä merkittykin. 




Kiva päivä ja saimme kävelykilometrejäkin sentään 9 km verran kasaan. Hiljaistakin oli, paitsi kun palasimme takaisin autolle oli parkkipaikalla kolme neljä muutakin autoa, olivat tulleet makkaranpaistolle kodalle, mutta me jatkoimme takaisin kotia kohti. 














Seuraavia retkiä suunnitellessa, hyvää reissukevättä kaikille! 










16. toukokuuta 2021

Aamukahvit Karkkilassa, koskia ja kuusimetsiä 8 - 9.5.2021

 Näin pääkaupunkiseudulla asuvalle lähiseuduilta, vain noin tunnin ajomatkan säteeltä löytyy hämmästyttävän paljon hienoja luontokohteita niin päiväretkeilijälle kuin muutaman yön vaeltajallekin - ainakin kun käyttää hieman mielikuvitusta ja googlea :) 


Karkkilan kosket on varmasti tuttuja monelle intohimoiselle kalamiehelle tai -naiselle, mutta itselleni entuudestaan tuntemattomia, joten olikin jo korkea aika tutustua. Me tutustuimme tällä kertaa Pitkälänkoskeen, Myllykoskeen ja Maijalankoskeen - tosin hyvin pikaisesti kun kalastajia meistä ei oikein saa. Perhoa näyttivät heittelevän Pitkälänkoskella mihin mekin ajoimme auton parkkiin. Viiden kosken reitti esitellään tuossa linkittämässäni sivustolla, mutta me kävelimme kaunista välillä ulkoiluväylää, välillä kalastajien polkuja pitkin parkkipaikalta kohti kylän keskustan tuntumassa sijaitsevaa aivan upeasti keväisessä runsaudessaan ryöppyävää Myllykoskea ihmettelemään. Reitti on osin melko uusi päätellen uudenkarheista opasteistaan. 


KUVAT aukeavat parempilaatuisena klikkaamalla niitä! 







En ollut ennen tavannutkaan tätä kukkaa, joka
ystävällisesti minulle netin kautta nimettiin - kevätlinnunsilmä















Maijalankoskelle ja siellä sijaitsevalle laavulle ajoimme autolla siirtymän, koska se sijaitsee Karjaanjoen toisella puolella.  Koski itsessään oli kovin mitätön, pari kalastajaa sielläkin ja perhe laavulla tulistelemassa tavattiin. Sieltä löysimme hyvin lyhyen joskin myös epämääräisen polun, mutta myös kauniin suvantopaikan, jossa keltavuokot odottivat nupuillaan kukintavuoroaan runsaiden valkovuokko mattojen lomassa... 













Seuraavaksi ajoimme Sontiaisen järven rannalle, missä parkkipaikka aivan järven tuntumassa ja siitä kävelimme läheiselle kodalle. Hiljaista oli tällä suunnalla, mutta emme oikein saaneet selvää alueen reiteistä, joista luinkin että sinne tänne risteilee polkuja, mutta hyviä merkintöjä ei ole. Maastokarttakaan ei näyttänyt läheskään kaikkia polkuja. Ilta oli jo pitkällä, mutta näimme vastarannalla sen verran mielenkiintoiset pitkospuut, että pitihän ne käydä paluumatkalla katsomassa lähempää. Tänne voisi kyllä palata vielä pidempäänkin retkeilemään! 









Etsimme turhaan yöpymispaikkaa retkiautollemme Toivikkeen hiihtostadionilta koska matka sinne tyssäsi yllättäen tiellä olleeseen puomiin, joten pikainen googletus Uudenmaan virkistyksen mainiolle sivustolle tuotti tulosta taas hyvin ja ajoimme Onkimaanjärven nuotiopaikalle missä saatiinkin viettää ilta ihan kaksistaan tulistellen. Omia puita, jotka kulkee kätevästi mukana - totta kai! Ennen tulitikun raapaisemista tarkistettiin tapamme mukaan vielä Ilmatieteenlaitoksen varoituskartasta, ettemme olleet ruohikkopalovaroitusalueella. Joskus retkillä kun ei aina pysy kartalla - sanan varsinaisessa merkityksessä, että missä päin Suomen maakuntia milloinkin ollaan :) 


Onkimaanjärven esittely









Aamukahvit kauniin järven rannalla maistui jälleen makeammalta kuin kotona pöydän ääressä :)