7.3.2016
Kierros Agaetesta karuja rinteitä pitkin syrjäiselle rannalle
"Valtavien kalliojyrkänteiden juurella monta pienempää rotkoa yhtyy Gayedranlaaksoksi, joka avautuu leveänä koti merta. Sen pohjalla on pieni vihreä keidas. Espanjalaisvalloituksen jälkeen siellä eli vallasta syösty alkuperäisasukkaiden kuningas Galdarin Guanarteme. Nykyäänkin siellä on finca (maatila), joka ulottuu melkein rantaan asti. Syrjäinen ranta on yleinen, mutta kanarialaiset käyvät siellä pääasiallisesti vain viikonloppuisin. "
Koska reisilihani ja isännän pohjelihat olivat edelleen herkistyneessä tilassa, otimme päivän ohjelmaan vain lyhyen n. 3 ja puolentunnin reitin. Luvassa kuitenkin ensin rymyä alas, joka tietenkin oli se pahempi asia koivillemme ja lopuksi samaa reittiä tunkkausta ylös. 500 metriä luvattua vertikaalia. Mikä ei kyllä toteutunut.
Ajoimme Agaeten isoon satamakylään tai liekö kaupunki, Las Palmasin kautta kiertäen, koska liki perille asti ulottuva uudehko moottoritie oli huomattavasti helpompi ajaa ja vähintään yhtä nopea kuin kiemurteleva tie toista kautta. Tämä mieltä oli myös navigaattorimme.
Reitin lähtöpaikka oli kateissa, etsimme opaskirjan mukaan "kirkkoaukiota, bussilinjojen 101-103 pysäkkiä), ja niinpä kun jokin kirkko löytyi ja sopiva parkkipaikka jostain joutomaalta lähettyviltä jalkauduimme siinä ja aloimme etsimään "ylisuurin munin koristeltua taloa - Casa de los Huevos). Kun emme sitä löytäneet, näin ylempänä ison kalliomuodostelman alla jonkun vaeltajan näköisen ihmisen tulevan huojuen alas, joten suunnistimme sataman liepeiltä talon takaa sinne. Jonkinnäköinen polku siinä meni, mutta heti kun nousimme hädin tuskin 5-10 metriä ylemmäs - raivoisasti haukkuvan ison koiran säestyksellä - tarttui ankarasti puhaltava tuuli meihin niin, että vain lievällä etukenolla pääsi eteenpäin. Se oli hyvin erikoinen ilmiö ja tuntui aika pelottavalta.
Polku oli jyrkkä ja irtokiviä täynnä, eikä päästy siitä oikein puusta pitkälle kun huusin tuuleen, että minä en tästä voi mennä, tuuli vie minusta mehut heti ensimetreillä ja palattiin takaisin.
Tomi yritti katsoa kännykkään ladatusta kartastaan polun lähtökohtaa ja kävelimme sen mukaan vain eteenpäin, kunnes nähtiin reittimerkinnät. Ne olivatkin täällä kunnossa ja polku oli leveä kuin valtatie! Vasta kun olimme kulkeneet talon nurkalta parikymmentä metriä polkua ylöspäin huomasimme sieltä ne "ylisuuret munat" talon katolla. Ei niitä tieltä huomannut :)
Polkuhan oli myös Trangrancanarian 125 km kisan lähtöpaikkana ja löysimme vielä yhden reittimerkinnänkin.
Ensin oli kivipolkua, sitten tulimme tielle, jota pitkin ehkä sata metriä ja kaiteen yli takaisin polulle ja siitä alaspäin niin kauan kuin polkua riitti. Kolme ihmistä tuli tällä reissulla vastaan, yksi perhe Agaeten kylän puolella leveällä polkuosuudella.
Taisi olla nousuveden aika vielä, eikä mukaan ottamallani pyyhkeellä ja uimapuvulla ollut käyttöä. Ranta oli kivikkoinen ja erittäin tuulinen ja tyrskyinen.
Mutta äärettömän kaunis!
Tunkkasimme takaisin ylös samoja jälkiä ja silloin olikin jo karmaiseva nälkä ja kylmäkin tuli. Oli jo myöhäinen iltapäivä ja söimme sataman ravintolassa ja vaihdoin pitkät housut päälle.
Lopuksi käyskentelimme vielä auton kanssa ja jalkauduimme ihailemaan hienoa auringonlaskua.
Upea päivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti