Kuusihenkisen ryhmämme matka alkoi torstaina 28 päivä syyskuuta puolilta päivin lennolla Turkish Airlinesilla Istanbuliin, josta illalla matkamme jatkui yölennolla Kathmanduun. Nepaliin on käytännössä täältä Euroopasta vain kaksi tapaa lentää - toinen Intian Delhin kautta ja toinen Istanbulin. Halusin tälle räätölöidylle matkalla lennot jotain muuta kuin Intian kautta, koska siellä olisimme joutuneet viettää myös yön. Viime kerralla tuliaisena yöstä hienossa krumeluurihotellista ja sen ruusuisista aamiais- ja illallispöydistä oli kaksi viikkoa kestänyt mahatauti :D
Matkamme räätälöi toiveittemme mukaan kotimainen matkatoimisto Aventura. Kiitokset Tatulle pitkäjännitteisyydestä ja sujuvista järjestelyistä!
NEPAL
Kathmandu
Vuonna 2015 Nepalissa oli suurin maanjäristys 80 vuoteen, voimakkuudeltaan 7,9 magnitudia. Järistys tapahtui noin 80 kilometrin päässä pääkaupungista Kathmandusta ja se tapahtui melko lähellä maanpintaa, enintään 15 kilometrin syvyydessä. Pääjäristyksen jälkeen tuli useita voimakkaita jälkijäristyksiä. Järistys aiheutti suuria tuhoja Nepalissa ja romahdutti asuinrakennusten lisäksi mm. monia historiallisia temppeleitä niin Kathmandussa kuin historiallisessa Bhaktapurissa. Mount Everestillä kuoli ainakin kymmenen ihmistä järistyksen laukausemassa lumivyöryssä. Joidenkin lähteiden mukaan vuorelta ja perusleiristä löytyi kuolleena 18 ihmistä.
Tieteen Kuvalehden artikkelissa listataan Kathmandu maailman haavoittumimmaksi suurkaupungiksi nimenomaan maanjäristyksen sattuessa. Koska kaupunkia ympäröivät korkeat vuoret, sinne on vaikea saada apua - etenkin jos lentokenttä tuhoutuu. Rakennuksista vain harvat kestävät järistyksiä. Asiantuntijoiden mukaan järistys, jonka voimakkuus olisi 8, hävittäisi 80 prosenttia Kathmandusta maan tasalle. Kuolonuhreja tulisi satojatuhansia.
Laskeuduimme Kathmandun kansainväliselle mutta pienelle kentälle aamuvarhain paikallista aikaa. Tänä vuonna monsuunikausi on kestänyt näillä seuduilla tavallista kauemmin ja vieläkin oli lämmintä ja kosteaa. Meitä oli vastassa suomalaisen matkatoimistomme yhteistyökumppanin Royal Mountain Travelin yhteyshenkilö tai ainakin niin luulimme, tosin saattoi olla että tämä tehtävä oli annettu jollekin kentällä päivystävälle "alihankkijalle" - hieman tylyntuntuinen mies, joka ärtyneen oloisena odotteli kantaen nimelläni varustettua kylttiä. Ärtymyksen syynä lienee ollut se, että olimme liki viimeisiä, jotka pääsimme hirveän pitkistä maahantulomuodollisuuksista läpi. Nepaliin ei voi hakea viisumia etukäteen, joten ainoa mahdollisuus on ostaa se kentältä. Olimme jo koneessa täyttäneet maahantuloilmoitukset ja varanneet mukaan pari passikuvaa viisumia varten, mutta emme olleet varautuneet siihen, että lento jolla saapuisimme oli kokoa A 330 ja kun kone oli aivan täynnäkin niin tulijoita oli yhtäaikaa parisataa tai enemmänkin. Lisäksi nepalilaiset rakastavat leimoja ja tuntui, että tärkein tehtävä virkailijoilla oli nimenomaan se leiman lyöminen, sitä tapahtuikin sitten mennen tullen ja vielä palatessakin...
Hölmistyneenä jäimme täyttämään viisumihakemusta ja vielä kun meillä oli käytössä vain pari kynääkin niin viisumitiskille ehti muodostua todella pitkä jonokin ennenkuin ymmärsimme mennä jonon jatkoksi. Kuvien mukaan ottaminen ei siis nopeuttanut toimintaa mitenkään, melkeinpä päinvastoin. Kuvat ja hakemuksen pystyi täyttämään sitä tarkoitusta varten olevilla laitteilla. Muodollisuudet vei reippaasti yli tunnin ja kun viimein saimme matkalaukut autoon niin vastassa oleva henkilö tuohtuneena tivasi tippiä itselleen. No, koska Nepalin valuuttaa ei saa Suomesta ostaa niin eihän meillä ollut kuin euroja. Tähän liittyy toinenkin epäkohta vielä, joka sattui paluumatkalla Bhutanista takaisin Nepaliin, eli sama henkilö oli taas vastassa ja eihän meillä taaskaan ollut paikallista valuuttaa koska sitä ei saa lain mukaan viedä ulos maasta. Mitä lie annettiin, jollakin saattoi olla taskun pohjalla jotain....mutta mies ei ollut siihenkään tyytyväinen vaan tivasi meitä vaihtamaan kourallisen euroja, joita piti käsissään 20 euron seteliin. Kolikot, jotka eurooppalaiset turistit olivat antaneet, oli hänelle kuulemma hyödyttömiä.
Autossa tapasimme naishenkilön, joka vei meidät hotellillimme, jossa taas seuraavana päivänä tapasimme seuraavan henkilön ja sitä seuraava lähti meidän mukanamme oppaana Bhaktapuriin. Tämä käytäntö hieman hämmensi meitä, ei oikein ollut ketään, joka olisi ollut varsinainen yhteyshenkilö. Joillekin heistä mainitsimme, että Leenalle oli luvattu toimittaa hotellille Aventuran vaelluslaukku, mutta siitä ei oltu heidän mukaansa informoitu ollenkaan, joten se saatiin vasta hetkeä ennenkuin piti jo lähteä kentälle kohti Bhutania. Samoin Bhutanin lentojen lähtöajat oli muuttuneet kolme kertaa, mutta lopulta kaikki meni hyvin ja asiat alkoi rullaamaan. Ehdottomasti parasta Kathmandussa oli hotellimme kattoterassi ja baari :D
Illansuussa käväisimme pienellä kävelyretkellä kaupungin sydämessä ja osuimme puistoon, johon oli pääsylippu. Hetken harkitsimme viitsiikö sitä ostaa, mutta kun käsitimme että se maksoi hulppeat n.75 senttiä niin päätimme satsata sen verran. Kathmandussa minua jaksaa aina hämmästyttää nämä välillä jopa taiteellisesti asennetut sähköjohdot, tai mitä lie johtoja ovat :D
Laskeuduimme Kathmandun kansainväliselle mutta pienelle kentälle aamuvarhain paikallista aikaa. Tänä vuonna monsuunikausi on kestänyt näillä seuduilla tavallista kauemmin ja vieläkin oli lämmintä ja kosteaa. Meitä oli vastassa suomalaisen matkatoimistomme yhteistyökumppanin Royal Mountain Travelin yhteyshenkilö tai ainakin niin luulimme, tosin saattoi olla että tämä tehtävä oli annettu jollekin kentällä päivystävälle "alihankkijalle" - hieman tylyntuntuinen mies, joka ärtyneen oloisena odotteli kantaen nimelläni varustettua kylttiä. Ärtymyksen syynä lienee ollut se, että olimme liki viimeisiä, jotka pääsimme hirveän pitkistä maahantulomuodollisuuksista läpi. Nepaliin ei voi hakea viisumia etukäteen, joten ainoa mahdollisuus on ostaa se kentältä. Olimme jo koneessa täyttäneet maahantuloilmoitukset ja varanneet mukaan pari passikuvaa viisumia varten, mutta emme olleet varautuneet siihen, että lento jolla saapuisimme oli kokoa A 330 ja kun kone oli aivan täynnäkin niin tulijoita oli yhtäaikaa parisataa tai enemmänkin. Lisäksi nepalilaiset rakastavat leimoja ja tuntui, että tärkein tehtävä virkailijoilla oli nimenomaan se leiman lyöminen, sitä tapahtuikin sitten mennen tullen ja vielä palatessakin...
Hölmistyneenä jäimme täyttämään viisumihakemusta ja vielä kun meillä oli käytössä vain pari kynääkin niin viisumitiskille ehti muodostua todella pitkä jonokin ennenkuin ymmärsimme mennä jonon jatkoksi. Kuvien mukaan ottaminen ei siis nopeuttanut toimintaa mitenkään, melkeinpä päinvastoin. Kuvat ja hakemuksen pystyi täyttämään sitä tarkoitusta varten olevilla laitteilla. Muodollisuudet vei reippaasti yli tunnin ja kun viimein saimme matkalaukut autoon niin vastassa oleva henkilö tuohtuneena tivasi tippiä itselleen. No, koska Nepalin valuuttaa ei saa Suomesta ostaa niin eihän meillä ollut kuin euroja. Tähän liittyy toinenkin epäkohta vielä, joka sattui paluumatkalla Bhutanista takaisin Nepaliin, eli sama henkilö oli taas vastassa ja eihän meillä taaskaan ollut paikallista valuuttaa koska sitä ei saa lain mukaan viedä ulos maasta. Mitä lie annettiin, jollakin saattoi olla taskun pohjalla jotain....mutta mies ei ollut siihenkään tyytyväinen vaan tivasi meitä vaihtamaan kourallisen euroja, joita piti käsissään 20 euron seteliin. Kolikot, jotka eurooppalaiset turistit olivat antaneet, oli hänelle kuulemma hyödyttömiä.
Autossa tapasimme naishenkilön, joka vei meidät hotellillimme, jossa taas seuraavana päivänä tapasimme seuraavan henkilön ja sitä seuraava lähti meidän mukanamme oppaana Bhaktapuriin. Tämä käytäntö hieman hämmensi meitä, ei oikein ollut ketään, joka olisi ollut varsinainen yhteyshenkilö. Joillekin heistä mainitsimme, että Leenalle oli luvattu toimittaa hotellille Aventuran vaelluslaukku, mutta siitä ei oltu heidän mukaansa informoitu ollenkaan, joten se saatiin vasta hetkeä ennenkuin piti jo lähteä kentälle kohti Bhutania. Samoin Bhutanin lentojen lähtöajat oli muuttuneet kolme kertaa, mutta lopulta kaikki meni hyvin ja asiat alkoi rullaamaan. Ehdottomasti parasta Kathmandussa oli hotellimme kattoterassi ja baari :D
Illansuussa käväisimme pienellä kävelyretkellä kaupungin sydämessä ja osuimme puistoon, johon oli pääsylippu. Hetken harkitsimme viitsiikö sitä ostaa, mutta kun käsitimme että se maksoi hulppeat n.75 senttiä niin päätimme satsata sen verran. Kathmandussa minua jaksaa aina hämmästyttää nämä välillä jopa taiteellisesti asennetut sähköjohdot, tai mitä lie johtoja ovat :D
Kaupunki oli erittäin hiljainen näin festivaali aikaan....
Stupa
Stupa on buddhalainen kypärän- tai kellonmuotoinen rakennus, joita tapaa Intiassa, Himalajalla ja muualla Aasiassa, nykyisin myös länsimaissa. Kaakkois-Aasiassa rakennustyyppiä kutsutaan nimellä chedi ja Sri Lankassa nimellä dagoba tai topa.
Stupa on saanut alkunsa Buddhan maallisten jäännösten, reliikkien, päälle kasatusta hautakummusta. Kerrotaan että Buddhan kuoltua hänen ruumiinsa tuhkattiin, tuhka jaettiin kahdeksaan uurnaan, jotka haudattiin kahdeksaan stupaan eri puolille. Yhdeksäs stupa rakennettiin pyhäinjäännökset sisältäneen astian päälle.[ Yhtäkään alkuperäistä stupaa ei ole varmuudella löydetty. Bangkokissa paikalliset väittävät Wat Saket -temppelin olevan niistä yksi.
Stupa koostuu viidestä rakenneosasta:
nelikulmainen jalusta
puolipallonmuotoinen kupoli
kartionmuotoinen torni
kuunsirppi
ympyränmuotoinen levy
nelikulmainen jalusta
puolipallonmuotoinen kupoli
kartionmuotoinen torni
kuunsirppi
ympyränmuotoinen levy
Stupa symboloi viittä elementtiä: maata, vettä, tulta, ilmaa ja eetteriä. Termit on käsitettävä symbolisina. Stupan rakentajilla on mielessä energia ja sen liike eri elementeissä. Esimerkiksi maassa energia ei liikahtele, vaan on estynyttä, paikallaan pysyvää.
Myöhemmin Bhutanissa vierailtuamme saimme huomata, että Stupat olivat tosiaankin erilaisia keskenään näissä naapurimaissa. Oli olemassa eri "tyylejä".
"Päiväretki Kathmandulaakson toiseen helmeen, Bhaktapurin kaupunkiin. Bhaktapur sijaitsee lyhyehkön automatkan päässä Kathmandusta ja on alueen parhaiten säilynyt. Kaupungin sisemmillä kujilla ei autoja ole, joten kontrasti kaaosmaiseen pääkaupunkiin oli suuri." ( Matkatoimisto Aventura)
Lauantai aamuna meidät noudettiin hotellilta ja matkasimme läpi kaaottisen liikenteen noin 10 kilometrin päähän Bhaktapurin historilliseen kaupunkiin. Meidät pudotettiin tienposkeen ja ostimme lippuluukulta pääsyliput kaupunkiin.
Meille oli kerrottu, että kaupunki on autoton eikä minkäänlaisia moottoriajoneuvoja olisi, mutta se ei pitänyt paikkaansa. Muutamia autoja ja lukuisa määrä skoottereita ja mopoja ajoi kapeilla kujilla sinne tänne sinkoillen. Minkäänlaisia liikennesääntöjä ei tuntunut olevan ja muutama auto oli parkkeerattu ihan temppeleiden kulmillekin vaikka paikalla jökötti iso kieltokyltti.
Koko Bhaktapurin kaupunki on Unescon Maailmanperintökohde. Etsin katseellani mahdollisia maanjäristystuhoja, mutta piti ihan oppaalta kysyä vaurioista ja kävikin ilmi, että jokapaikassa lojuvat tiilikasat olivat nimenomaan romahtaneita matalia asumuksia ja jonkinverran myös temppeleiden
rakenteita. Yksi temppeli oli romahtanut yläosastaan kokonaan. Ainoastaan Hindutemppeli oli säilynyt täysin ehjänä. Vanhimmat temppelit olivat muistaakseni 1500-luvulta.
Täälläkin kuten Kathmandussa katukuvassa näkyi hyvin parasta aikaa vietettävä - jo kymmenettä päivää 15 päivää kestävä Dashai juhla. Tämä juhla tai kuten englanniksi nimittävät - festivaali on Nepalin tärkein juhla. Kaikki kynnelle kykenevät matkaavat kotiin maaseudulle tapaamaan sukulaisia ja perheitään, syödään hyvin, juodaan viiniä, käydään elokuvissa ja pukeudutaan juhlavaatteisiin. Niin täälläkin vanhassa kaupungissa ja väkeä olikin liikkeellä todella paljon ja perheet ja suku kulki yksittäisissä kulkueissa kohti temppeleitä. Liki jokaista kulkuetta johti musiikkisoittokunta rummuttaen kaikki samaa rytmikästä musiikkia. Naiset kantoivat lahjoja temppeliin lautasilla liinalla peitettynä.
Kävimme kurkkaamassa ensitöiksemme KUMARIA, eräänlaista elävää jumalatarta. Hänet valitaan virkaansa noin kolmevuotiaana. Vaatimuksena jumalattareksi pääsemiseksi on se, että lapsi viedään suljettuun pimeään huoneeseen, jossa on puhvelin pää. Jos lapsi ei säiky sitä ja hän täyttää muut kauneusvaatimukset, suuret silmät ja pitkä ripset ja kaunis pitkä vahva tukka, kaikenkaikkiaan 32 eri fyysistä ominaisuutta - niin hän pääsee jumalattareksi. Kun tytön kuukautiset alkavat hänen on aika jäädä eläkkeelle ja pestiin valitaan uusi. Kathmandussa on oma Kumarinsa. Perinne elää vahvimpana juuri näissä kahdessa kaupungissa.
Ihmiset tungeksivat Kumarin luo, hän istui tyynenä ja kyllästyneen näköisenä omalla valtaistuimellaan, ihmiset antoivat rahaa, jonka joku nainen, ehkä hänen äitinsä keräsi nopeasti turvaan. Joku työnsi jotain herkkupalleroita Kumarin suuhun. Ahkerasti ottivat myös valokuvia. Me pysyttelimme hieman kauempana. .
Päivän mittaan kiertelimme pienilla kujilla, kävimme vierailulla kirjapainotalossa, joka oli myös omistajien koti ja jonka kattoterassilta oli hienot näkymät yli kaupungin. Meille esiteltiin perinteistä nepalilaista paperinvalmistusta, paperikin tehtiin siis itse alusta asti. Raaka-aine oli erään puun kaarnaa. Ostin kalenterin, taulun ja kalliin käsin painetun buddhalaisuuden ja hindulaisuuden symboleista kertovan kirjan. Siirryttyäni 40 dollaria maksaneen kirjan nro 2170 omistajaksi sain laittaa nimeni ikinvanhaan tilikirjaan. Jokainen kirja on numeroitu. Se oli niin kaunis jo pelkkänä esineenä, että oli pakko ostaa :D
Koska oli juhla-aika moni myymälä oli kiinnikin ja myös ravintolat, mutta turisteja varten yksi ravintola kuitenkin oli ja kävimme syömässä keitot. Kävimme myös metalliverstaassa, jossa oli käsintaottuja kippoja, vatia käytettiin parantamiseen - ääniaallot mitä siitä lähti karkottivat monenlaista tautia ja vaivaa. Sain kokeilla päänsärkyyni hoitoa eikä se pahalta tuntunut :D Samoin ääniaallot pystyivät laittamaan vedenkin vadissa poreilemaan.
'
Ihmettelimme tovin myös erään temppelin tuhmia kaiverruksia. Opas kertoi, että ne oli tehty aikakautena kun kaupungin syntyvyys oli kovin heikko, tarkoitus lisätä populaatiota :D
Kiertelimme vielä keskusaukiota ja saimme käydä myös yhdessä temppelissä, johon pääsimme pitkän paikallisista muodostuvan jonon ohi.
Kerrassaan hieno ja mielenkiintoinen päivä! Ja mukana olleelle oppaallekin täydet 10 pistettä. Harmi vaan kun nimi meni täysin ohi korvien, heillä kun tuntui olevan kovin suuri vaihtuvuus - siinä missä tosiaan yksi otti kentältä vastaan, toinen vei hotellille, kolmas soitti lentojen aikatauluista, neljäs käväisi pikaisesti hotellissa ja tämä viides sitten toimi oppaana kaupunkikierroksellamme.
Ilta sujui rattoisasti Kathmandussa hotellimme Traditional Comfortin kauniilla kattoterassilla illallisella ja Everest oluesta nauttien. Ja menihän se ilta lopulta pitkäksikin, vaikka baarikin suljettiin. Oltiinhn liki ainoita majoittujia isossa hotellissa ja yleisten tilojen sohva niin mukavan pehmeä seurusteluun ja maailmanparanteluun. Samalla lääkittiin mahatautikin - ne tulevat - noin niinkuin ennakolta :D Seuraavana aamuna lähti lentomme Bhutaniin ja Paroon.
Myöhemmin Bhutanissa vierailtuamme saimme huomata, että Stupat olivat tosiaankin erilaisia keskenään näissä naapurimaissa. Oli olemassa eri "tyylejä".
Bhaktapur
"Päiväretki Kathmandulaakson toiseen helmeen, Bhaktapurin kaupunkiin. Bhaktapur sijaitsee lyhyehkön automatkan päässä Kathmandusta ja on alueen parhaiten säilynyt. Kaupungin sisemmillä kujilla ei autoja ole, joten kontrasti kaaosmaiseen pääkaupunkiin oli suuri." ( Matkatoimisto Aventura)
Lauantai aamuna meidät noudettiin hotellilta ja matkasimme läpi kaaottisen liikenteen noin 10 kilometrin päähän Bhaktapurin historilliseen kaupunkiin. Meidät pudotettiin tienposkeen ja ostimme lippuluukulta pääsyliput kaupunkiin.
Meille oli kerrottu, että kaupunki on autoton eikä minkäänlaisia moottoriajoneuvoja olisi, mutta se ei pitänyt paikkaansa. Muutamia autoja ja lukuisa määrä skoottereita ja mopoja ajoi kapeilla kujilla sinne tänne sinkoillen. Minkäänlaisia liikennesääntöjä ei tuntunut olevan ja muutama auto oli parkkeerattu ihan temppeleiden kulmillekin vaikka paikalla jökötti iso kieltokyltti.
Koko Bhaktapurin kaupunki on Unescon Maailmanperintökohde. Etsin katseellani mahdollisia maanjäristystuhoja, mutta piti ihan oppaalta kysyä vaurioista ja kävikin ilmi, että jokapaikassa lojuvat tiilikasat olivat nimenomaan romahtaneita matalia asumuksia ja jonkinverran myös temppeleiden
rakenteita. Yksi temppeli oli romahtanut yläosastaan kokonaan. Ainoastaan Hindutemppeli oli säilynyt täysin ehjänä. Vanhimmat temppelit olivat muistaakseni 1500-luvulta.
Täälläkin kuten Kathmandussa katukuvassa näkyi hyvin parasta aikaa vietettävä - jo kymmenettä päivää 15 päivää kestävä Dashai juhla. Tämä juhla tai kuten englanniksi nimittävät - festivaali on Nepalin tärkein juhla. Kaikki kynnelle kykenevät matkaavat kotiin maaseudulle tapaamaan sukulaisia ja perheitään, syödään hyvin, juodaan viiniä, käydään elokuvissa ja pukeudutaan juhlavaatteisiin. Niin täälläkin vanhassa kaupungissa ja väkeä olikin liikkeellä todella paljon ja perheet ja suku kulki yksittäisissä kulkueissa kohti temppeleitä. Liki jokaista kulkuetta johti musiikkisoittokunta rummuttaen kaikki samaa rytmikästä musiikkia. Naiset kantoivat lahjoja temppeliin lautasilla liinalla peitettynä.
Kävimme kurkkaamassa ensitöiksemme KUMARIA, eräänlaista elävää jumalatarta. Hänet valitaan virkaansa noin kolmevuotiaana. Vaatimuksena jumalattareksi pääsemiseksi on se, että lapsi viedään suljettuun pimeään huoneeseen, jossa on puhvelin pää. Jos lapsi ei säiky sitä ja hän täyttää muut kauneusvaatimukset, suuret silmät ja pitkä ripset ja kaunis pitkä vahva tukka, kaikenkaikkiaan 32 eri fyysistä ominaisuutta - niin hän pääsee jumalattareksi. Kun tytön kuukautiset alkavat hänen on aika jäädä eläkkeelle ja pestiin valitaan uusi. Kathmandussa on oma Kumarinsa. Perinne elää vahvimpana juuri näissä kahdessa kaupungissa.
Ihmiset tungeksivat Kumarin luo, hän istui tyynenä ja kyllästyneen näköisenä omalla valtaistuimellaan, ihmiset antoivat rahaa, jonka joku nainen, ehkä hänen äitinsä keräsi nopeasti turvaan. Joku työnsi jotain herkkupalleroita Kumarin suuhun. Ahkerasti ottivat myös valokuvia. Me pysyttelimme hieman kauempana. .
Päivän mittaan kiertelimme pienilla kujilla, kävimme vierailulla kirjapainotalossa, joka oli myös omistajien koti ja jonka kattoterassilta oli hienot näkymät yli kaupungin. Meille esiteltiin perinteistä nepalilaista paperinvalmistusta, paperikin tehtiin siis itse alusta asti. Raaka-aine oli erään puun kaarnaa. Ostin kalenterin, taulun ja kalliin käsin painetun buddhalaisuuden ja hindulaisuuden symboleista kertovan kirjan. Siirryttyäni 40 dollaria maksaneen kirjan nro 2170 omistajaksi sain laittaa nimeni ikinvanhaan tilikirjaan. Jokainen kirja on numeroitu. Se oli niin kaunis jo pelkkänä esineenä, että oli pakko ostaa :D
Kuuluisa Peacock Window
Koska oli juhla-aika moni myymälä oli kiinnikin ja myös ravintolat, mutta turisteja varten yksi ravintola kuitenkin oli ja kävimme syömässä keitot. Kävimme myös metalliverstaassa, jossa oli käsintaottuja kippoja, vatia käytettiin parantamiseen - ääniaallot mitä siitä lähti karkottivat monenlaista tautia ja vaivaa. Sain kokeilla päänsärkyyni hoitoa eikä se pahalta tuntunut :D Samoin ääniaallot pystyivät laittamaan vedenkin vadissa poreilemaan.
'
...mummo äänihoidossa. Saimmekin oivan idean myydä samanlaista hoitoa täällä
koto Suomessa, sinkkivati vaan päähän ja lihanuijalla pikkasen "sointua" ja rytmiä. Kyllä lähtee!
Löysimme myös kaupungin ainoan geokätkön, opaskaan ollut koskaan kuullutkaan moisesta ja yhteistuumin ja paikallisen asukkaan avustuksella se lopulta tuli logattua!
Ihmettelimme tovin myös erään temppelin tuhmia kaiverruksia. Opas kertoi, että ne oli tehty aikakautena kun kaupungin syntyvyys oli kovin heikko, tarkoitus lisätä populaatiota :D
Kiertelimme vielä keskusaukiota ja saimme käydä myös yhdessä temppelissä, johon pääsimme pitkän paikallisista muodostuvan jonon ohi.
Temppeliin menoa varten kaikki olivat pukeutuneet parhaimpiinsa.
 |
| Kuva: Jouni Pohjolainen |
 |
| Kuva: Jouni Pohjolainen |
 |
| Kuva: Jouni Pohjolainen |
 |
| Kuva: Jouni Pohjolainen |
 |
| Kuva: Jouni Pohjolainen |
Kerrassaan hieno ja mielenkiintoinen päivä! Ja mukana olleelle oppaallekin täydet 10 pistettä. Harmi vaan kun nimi meni täysin ohi korvien, heillä kun tuntui olevan kovin suuri vaihtuvuus - siinä missä tosiaan yksi otti kentältä vastaan, toinen vei hotellille, kolmas soitti lentojen aikatauluista, neljäs käväisi pikaisesti hotellissa ja tämä viides sitten toimi oppaana kaupunkikierroksellamme.
Ilta sujui rattoisasti Kathmandussa hotellimme Traditional Comfortin kauniilla kattoterassilla illallisella ja Everest oluesta nauttien. Ja menihän se ilta lopulta pitkäksikin, vaikka baarikin suljettiin. Oltiinhn liki ainoita majoittujia isossa hotellissa ja yleisten tilojen sohva niin mukavan pehmeä seurusteluun ja maailmanparanteluun. Samalla lääkittiin mahatautikin - ne tulevat - noin niinkuin ennakolta :D Seuraavana aamuna lähti lentomme Bhutaniin ja Paroon.
Kiitos kuvista Jounille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti