Bhutan, myös Lohikäärmeen maaksi kutsuttu on maailman ainoa maa, joka mittaa hyvinvointia bruttokansantuotteen (BKT) ohella myös bruttokansanonnellisuus -mittarilla. Se on kehitysfilosofinen lähestymistapa, joka ottaa huomioon materiaalisen hyvinvoinnin lisäksi yhteiskunnan sosiaalisen, ekologisen, henkisen, kulttuurisen ja demokraattisen kehityksen. Buddhalainen uskonto on erittäin vahvasti läsnä ja uskontonsa takia ihmiset arvostavat erityisen paljon luontoa ja villieläimiä. Maa on ollut pitkään eristäytynyt jo sijaintinsakin takia. Ensimmäiset länsimaalaiset pääsivät maahan vasta 1970 luvulla. Bhutan oli maailman viimeisin maa, joka otti television käyttöön. Tämä tapahtui vuonna 1998. Ja sekin urheilun takia, syynä oli jalkapallon MM-kisat. Television yleistymisen myötä myös mm. rikollisuus on lisääntynyt ja tästä monet syyttävät juuri televisiota. Tämä Himalajan vuoristossa sijaitseva maa on myös ainutlaatuinen sen vuoksi, että tupakointi on kielletty - ainoana maana maailmassa. Lisäksi huomioitavaa on se, että itsenäinen matkailu maahan on estetty ja jokainen joutuu maksamaan n. 250 dollaria valtiolle, tosin siihen sisältyy kaikki eli majoitus ja ruoka. Eli käytännössä kaikki matkailu tapahtuu opastettuna ja matkatoimistojen kautta.
Me teemme matkamme ns. räätälöitynä eli meillä on paikalliset oppaat sekä Nepalissa että Bhutanissa ja lennämme Turkin eli Istanbulin kautta kun useimmat matkatoimistot lentävät Intian kautta. Pakko mainita myös yksi eksoottinen asia eli Paron lentokenttä Bhutanissa, johon lennämme - on yksi maailman vaarallisimmista kentistä. Eri tietolähteiden mukaan maailmassa on vain 8 pilottia, jotka pystyvät lentämään sinne.
Vuodesta 2008 maa on ollut perustuslaillinen monarkia. Sitä ennen kuningas hallitsi suoraan. 1980 luvulla hallitus pyrki säilyttämään maan kulttuurisen omaleimaisuuden ja välit Nepalista maahan tulleiden ja alkuperäisten asukkaiden välillä kiristyivät ja maa on ollut ihmisoikeuksien takia esillä. Ihan lempeä ja puhtoinen ei siis historia ole paratiisissakaan ollut vaan historian lehdille on mahtunut niin sotia, vainoa kuin väkivaltaisuuksiakin. Kuitenkin maan nykytilasta saamme kiittää kuninkaita, jotka ovat olleet itsevaltiaita, mutta kuitenkin valistuneita sellaisia ja keskittyneet itsekkyyden sijaan maan rauhalliseen kehittämiseen. He elävät edelleen hyvin yksinkertaisesti ja vaatimattomasti maan pääkaupungissa. Maa muuttuu kuitenkin todella vinhaa vauhtia ja mm. kännykkäkin löytyy monen kaupunkilaisen taskusta ja nuoriso kiirehtii koulupäivän jälkeen vaihtamaan perinne-asut farkkuihin. Maan laki määrää pukeutumaan perinneasuihin niin kouluissa kuin virastoissakin.
Bhutanin pinta-alasta yli 70 prosenttia on metsien peittämää. Ikiaikaisissa metsissä asuu uskomaton määrä erilaisia eläimiä. Himalajan rinteet ovat uhanalaisen liki sukupuuttoon kuolleen lumileopardin valtakuntaa. Näemmekö ehkä vaelluspäiviemme aikana vilauksen valkoisesta hännäntupsusta?
Metsien lisäksi maata hallitsevat vuoret. Täältä löytyy mm. maailman korkein vielä valloittamaton vuori - Gangkar Punsum. Jos onni on myötä ja sää hyvä saamme ihailla myös tätä vuorenhuippua reittimme varrella. Pääkaupunki ja myös suurin kaupunki on Thimphu.
Mitä näemme
no ainakin yhden maan kuuluisimmista paikoista Tiikerinpesäluostarin, jossa vierailemme heti matkamme alussa. Se keikkuu 900 metrin korkeudessa kallionseinämään liimautuneena ja tulee toivottavasti olemaan yhtä kaunis kuin kaikissa kuvissakin!
Toinen erikoinen näkymä tulee varmasti olemaan talojen seiniin maalatut jättimäiset tai ehkä myös pienemmät peniksen kuvat ! Niillä kunnioitetaan maan rakastetuinta pyhimystä - Jumalaista Hullua, joka ryyppäsi ja kutitteli kikkelillään nunnien arkoja paikkoja ja sylki siitä palavaa spermaa demonien päälle. Näitä näemme - toivottavasti - erityisesti Punakhan seudulla.
Tulemme näkemään myös viljavia riisipeltoja vuorien kainalossa, luostarilinnoituksia ja myös tuiki tavallista kaupunkilaiselämää. Joidenkin lähteiden mukaan, kirjoitettu muutama vuosi sitten - pääkaupunki on maailman ainut pääkaupunki ilman liikennevaloja - se onko kehitys kehittynyt tässä liikennekulttuurin suhteenkin jää nähtäväksi.
Suurin osa Bhutanin metsistä on suojeltu ja siellä mm. Lumimiehelle perustettu oma suojelualue. Tämä eksoottinen ja myyttinen otus ei ole kuitenkaan maan kansalliseläin :D vaan se on erikoinen sorkkaeläin takine. Vaellusreitin varrelle ei kuitenkaan mene minkäänlaisia teitä, joten siinä mielessä pääsemme hyvinkin neitseelliselle seudulle. Bhutanissa ei myöskään ole Nepalin tyyliin vaellusmajoja tai teetupia reitin varrella. Me yövymme teltoissa. Kuitenkin vaellusreittimme lienee verrattain vilkas ja jo monen jalkaparin koluama ja kuluttama, koska mihin tahansa ei maassa saa tepastella. Mutta ei kuitenkaan niin vilkas kuin Nepalissa, jossa ei yksin kenenkään tarvi turistikaudella patikoida.
Nepalilainen miehittämätön taukotupa
Vaellusreittimme on helppo neljän/viiden päivän reissu - nimeltä Druk Path eli Lohikäärmeen polku, joka vie metsäisten vuorten yli Parosta Thimbhuun.
Kulttuuri
naisen asema on vahva. Aviomies muuttaa yleensä vaimojensa taloon ja perintö siirtyy yleensä tyttärille. Moniavioisuus on edelleen yleistä etenkin maaseudulla ja nainen voi ottaa useamman miehen.
Bhutanin kansallisurheilu on jousiammunta. Se eroaa kuitenkin paljon olympialaisissa nähdystä lajista, mutta maata on edustettu nimenomaan tässä lajissa arvokisoissa. Päätellen tuolla alussa mainitsemastani television tulosta maahan jalkapallon takia, voisi arvata myös sen lajin olevan kovin suosittu alkuperäisten kansalaisten keskuudessa. Ja mitä muuta lie lisääntyvä turismi tuonut maahan...
Tähän sopii kuva naapurimaan Nepalin "rakennuskulttuurista" :D
Lisää tarinaa sitten kun pääsemme perille ja sieltä poiskin.
Siihen asti...
नमस्ते
Lähteet: "Kerran elämässä", Wikipedia, WWF Suomi, Matkatoimisto Aventura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti