Eiger Ultra Trail 51k Couples, Grindelwald Sveitsi 15.7.2016

"Dreams can still come true;
you need a great deal of energy and determination,
and a little bit of luck!"

Ja siitä se ajatus sitten lähti..

Niilos: en minä vaan muista, jotain marraskuun pimeetä iltaa se oli ja taisi muutama shottikin olla alla..

Reetta: luin netistä, joku hehkutteli, pimeetä oli kyllä, ei kai se sentään marraskuuta? Kyllä se minä olin joka ehdotin, mutta tämä matka ja sarja joka lopulta valittiin oli kyllä Niiloksen keksintöä. Pikkasenko oli Reetta huuli pyöreenä, että mitä! Taisi se perimmäinen ajatus kuitenkin olla, ettei Niiloksen tarvi kieli vyön alla - tälläkään kertaa - mennä vaan saa fiilistellä pitkin vuorenrinteitä, kuvailla maisemia.... Mutta eipä silloin vielä tiennyt, että vetonarun päähän joutui.

Niilos:

Huhu kertoi, että kisaan pitää olla tikkana ilmoittautumassa, kaikki valikoimissa olevat matkat myydään loppuun heti. Tästä ajatuksesta lähdettiin ja ilmo heti sisään kun mahdollista. Majoitus, lennot ja auto varattiin sitten kun paikka oli varma. Nämä Sveitsin laaksot olivat uusia tuttavuuksia, joten hankittiin myös vaelluskartta ja varattiin kisan jälkeinen kokonainen viikko patikkaretkiä varten. Majoituksessa oli tilaa neljälle ja houkuttelimme tuttuja matkaan mukaan.. aluksi ei kukaan ollut tulossa mutta lopulta tuli pieni ylibuukkaus. Hyvin me kuitenkin mahduttiin ja saatiin tehtyä hienoja treenejä ennen ja jälkeen kisan. Paikoitellen ohjelma meinasi olla turhankin tiukka mutta hyvin siitä selvittiin.. töissä on aikaa sitten levätä!

Reetta:

Grindelwald

On pieni noin 4000 asukkaan kylä aivan Eigerin (3970 m) ja Mönch:n (4107 m) kainalossa. Majapaikkamme mökin parvekkeelta oli suora näkymä noille jyrkkäseinämäisille massiivisille ja kuuluisille Alppien vuorenrinteille. Lentomme laskeutui Zurichiin, josta vuokra-autolla ajoimme Bernin kautta koukaten sieltä mukaan Päivin ja Juhan. Aki tuli majoitukseen vasta myöhemmin illansuussa. Juhalla tuntui olevan virtaa kuin pienessä höyryjunassa ja lähtivät vielä samana iltapäivänä Niiloksen kanssa lenkille - kuinkas muuten kuin suoraan siitä vuorenrinteelle. MP ja Rolfin olivat kaupungissa, mutta MP oli jo käynyt samana päivänä kolmen tunnin lenkillä, joten hänestä ei pojille ollut kaveriksi, mutta me menimme Päivin kanssa näitä velikultia viihdyttämään sitten baarin terassille. Ilta oli lämmin ja mieliala korkealla!

Perjantaina noudimme heti aamusta kisamateriaalin, kun Juha ja MP lähtivät tunkkaamaan jonnekin 2500 korkeuteen hyttelle. Sain pirätellä Niilosta hihasta ettei lähtenyt mukaan!

Yöllä sain jopa nukuttua ja vastoin tapojani en edes yhtään jännittänyt, mikä johtui enimmäkseen siitä, että tiesin ettei tarvi murehtia esimerkiksi reitillä pysymisestä. Aikainen herätys ja valmiiksi ladattu kisavarustus päälle ja kilometrin kävely lähtöpaikalle. Olimme päättäneet lähteä sittenkin aikaisemmassa lähtöryhmässä, koska meillä oli se käsitys, että Cut offien sulkeutumisaika oli kellonaika, jolloin otetaan kilpailusta pois eli vartin myöhemmin lähtijöillä on myös vartti vähemmän aikaa selviytyä niihin. Niinpä meidän tuloksissa onkin lähtöaika 7.00 vaikka lähdimme 6:45. Loppuaika on kuitenkin oikein.

Jos et jaksa lukea voit aina käyttää 12 minuuttia kisakertomukseen videon muodossa

https://youtu.be/qg2gmXveFK4

Lähtö - Grosse Scheidegg - First (cut-off)

Niilos:

Saatiin Juhalta lainaan hieman joustavampi vetonaru, jota voi käyttää hankalammassakin maastossa. Itse olinkin jo tuon narun perässä roikkunut uupuneena, joten tiesin sen olevan hyvä. Tämä tulisi olemaan iso apu meille.

Itse pakkasin oman ison PTL HokaHoka repun lähes täyteen syötävää ja purtavaa. Sillä olisi mennyt vaikka 24h rogan, mutta nyt piti käyttää kaikki keinot, jotta tästä selvitään kunnialla. Oli karkkia monenlaista, geeliä sekä juotavaa (kuvaa ei tainnut olla todo).

Aikataulunkin olin laatinut parhaani mukaan.. lopussa toteutunut taulukko.

Paikka	Aika	matka	ero	vauhti	D Sum	D etappi
Start	07:00:00	0,0	00:00:00		0
First	10:30:00	14,1	03:30:00	14:54	1396	1396
Feld	12:00:00	6,0	01:30:00	15:00	1742	346
Faulhorn	13:45:00	4,9	01:45:00	21:26	2293	551
Schynigen Platte	17:00:00	12,2	03:15:00	15:59	2515	222
Finnish	21:00:00	14,0	04:00:00	17:09	3040	525
Total:	14:00:00	51,2	14:00:00	16:24		3040

Keli näytti olevan hyvä.. hivenen kuumaa päivää lupasivat mutta onneksi pahin lämpöaalto ei saavuttanut meitä päivän aikana.

Reitin mukaan kisa olisi yksi iso nousu ja lasku mutta tosiasiassa se oli mäkeä ylös ja alas pienipiirteisesti. Toki pääsuunta oli isoa nousua eka puolikas ja toinen puolikas laskua. Ainakin korkeuskäppyrä kuvaajan mukaan.

Reetta:

Lähdimme siis ensimmäisen lähtöryhmän ihan perältä, tässä ryhmässä arvioitu loppuaika oli alle 10 h, mutta minä tiesin toki, että kauemman menee. Ensimmäiset noin kaksi kolme kilometriä oli asfalttia koko ajan nousten ylemmäs, välillä otettiin muutama hölkkäaskel, välillä käveltiin reippaasti. Samantasoista menijää näytti hyvinkin olevan tässäkin ryhmässä, joten sujuvasti mentiin. Nousu jatkui niittyjen poikki ja pientä sumaa tuli hieman teknisempään paikkaan ja kapealle puusillalle. Sai hengähtää vähän!

Kohta jo päästiin kunnon polulle ja alettiin tunkkaamaan siksakkia ylös. Tässä tehtiin jo muutama ohitus, olin vedossa tässä kohtaa jo, mutta vauhti oli aavistuksen liian kovaa, joten jouduin kerran nojaamaan sauvoihin ja ottamaan kivestä vähän tukea ja huudahtaa, että anna vähän löysää, nyt palaa jo punainen valo! Heti kohta joku kysymään siinä, että onko kaikki okei... Kun aikaa oli kulunut lähdöstä n. 40 minuuttia tuli takaa ohi hyvävoimaisia nuoria miehiä, jotka jostain syystä olivat lähteneet siinä myöhemmässä ryhmässä. Ja yksi pari, jossa nainen oli myös vetonarussa. Tämä olikin herkkä hetki ja jäänyt muuten niin sumuiseen mieleeni, koska mies ohittaessaan rapsakasti juosten kosketti hellästi olkapäätäni ja kannusti jotain sanoen ja nainen nosti peukkua ja sanoi myös jotain. Muita narullisia menijöitä emme tavanneet :D

Välillä mentiin ehkä 100-200 m kapeaa asfaltti pinnoitettua vuoristotietä, mutta koko ajan nousten ylöspäin. Pidin katseeni tiukasti vetohärkäni peräpäässä ja omissa varpaidenkärjissä, tämä oli minulle ainut tapa edetä, keskittyen koko ajan vain ja ainoastaan etenemiseen, maisemia en ehtinyt ihailla. Täällä alpeilla kun ovat laittaneet joka mutkaan noita hidastustöppyröitä....

Niilos:

Päätöksemme lähteä ekassa lähtöryhmässä oli tosiaan ihan hyvä, saimme varalle yhden 15 min lisää cut-offeihin, jos matkalla tapahtuu isoja notkahduksia. Tämä näkyi juuri ennen Grosse Scheidegg huoltoa, kun jälkimmäisessä ryhmässä lähtijöitä ohitteli meitä. Siinä kohtaa oli leveää polkubaanaa, joten tämä ei ollut ongelma. Ehkä muutamia oikeasti kovakuntoisia lähti tokassa ryhmässä ja ne suorastaan viuhahtivat ohi.

Vetonaru osoittautui jo ensimmäisessä mäessä huippuvalinnaksi. Siinä niiloksellekkin tuli kuormaa ja sykettä ihan mukavasti. Mäessä oli vaan kauhean kuuma, kun oli täysin tuuletonta. Matka Scheidegg:lle tuntui olevan loputon, mutta viimein huolto tuli eteen ja harjanteen viileä vuoristotuuli puhalsi pahimmat hiet vuorenrinteille. Tässä kohtaa jäin huoltoon tankkaamaan nesteet ja Reetta jatkoi huollon ohi. Otin pari irto banaania mukaan ja syötiin molemmat ennen lehmätokan ohitusta. Suurilla silmillään tuntuivat himoitsevan eväitämme.

Reetta:

Firstin huoltoon jatkettiin tappavan tasaista ylämäkeä, välillä hieman tasankoakin taisi olla mukana. Juha ja Päivi olivat meitä vastassa huollon alapuolella ja Juha huuteli jo kaukaa kun heiluteltiin, että mitä te siinä jo olette, eihän teidän vielä pitänyt tulla. Ja kumma kyllä, huolimatta hitaasta menostani olimme ihan hyvissä asemissa ja tunkattiin tuo pahin ylämäki ja nousu n. 1200 m 3 tuntiin kun cut offi oli 3:30.  Voi sitä piristysruiskeen määrää kun nähtiin kannustusjoukot!

Kuvat: Päivi Luoma

Mutta ennen varsinaista huoltoa kilpailijat tekivät  upean kunniakierroksen Tissot Cliff Walk -reitillä!

Kuva. Päivi Luoma

Siinä kohtaa juoksin niin, että koko hökötys  ja hökötyksellä kävelevien tyrätkin rytkyi ja huusin vaan edellä meneville turisteille: pass pass....please...pass :D :D :D  Eihän ne tietä antaneet, mutta ohitimme kuitenkin. Jälleen nopeaakin nopeampi tankkaus ja matka jatkui. En voinut kuitenkaan ylittää väliaikapistettä kovin montaa minuuttia ennen Niilosta, joten jouduin odottelemaan hetken kun täytti juomapullomme ja sitäkin joutui hieman jonottamaan. Matka jatkui kohti kauniita järviä...

Kuvat: Päivi Luoma

Fisrt - Feld - Faulhorn (cut-off)

Reetta:

tästä osuudesta minulla ei oikein ole mitään muistikuvaa. Taidettiin hölkötellä jonkinverran ja olin aika sippi, en päässyt juurikaan näkemään maisemia, mutta onneksi Päivillä oli kännykamera oikeissa kohdissa oikeaan aikaan ja kävin vielä myöhemmin itse fiilistelemässä täällä järvialueella. Sen kuitenkin muistin siinä tunkatessa koko ajan, että nyt saavutetaan reitin korkein kohta Faulhorn 2681 m. Ja tämä kukkula näkyikin kyllä jo kaukaa.

Niilos:

Matka eteni hyvää vauhtia pientä hivuttavaa nousua järville, jonne reitti meni hyväkuntoista baanaa. Tämän jälkeen oli paikoitellen hieman teknisempää kivikkoa. Ihan jokapaikassa, kuten alamäissä ei pystynyt käyttämään vetonarua. Pahimmat kivikot olivat suht lyhyitä ja hyvillä pätkillä meno maistui ihan hyvin. Feld huolto oli navetassa ja haju sen mukainen, ihan ehtaa tavaraa.. Tämä ristittiin Navetta huolloksi. Tämän jälkeen alkoi meidän reitin jyrkin nousupätkä suoraan Faulhornille! Tässä edettiin lyhyin askelin vetonarun kanssa. Tankattiin karkkia ja geeliä. Ohiteltiin simahtaneita osa pitkänmatkalaisia ja osa samassa sarjassa mäkeen hyytyneitä. Lopulta tultiin hyvävoimaisina huipulle, jossa kannustusjoukot ottivat meidät ilolla vastaan.

Faulhorn - Egg (koju) - Schynigen Platte (cut - off)

Reetta:

Siinä missä järvimaisemat jäivät taakse jäivät myös innokkaat kannustajamme ja lähtivät jatkamaan matkaa oikopolkuja pitkin seuraavaan isompaan huoltoon.  Välissä oli vielä yksi pienempi huolto, vain heiveröinen koju niityllä. Tarjolla oli vettä ja muutama hassu viinirypäle. Emme jääneet hidastelemaan vaan jatkoimme matkaa, tosin isäntä sieppasi pöydältä pari rypälettä ja tunki ne suuhuni. Ai että ne maistui taivaallselta.  Mainitsin siinä kanssakulkijoille Niilosta osoittaen, että minulla on oma "food machine" . Minun nimittäin ei tarvinnut edes eväitä kaivaa kun kaikki laitettiin pyynnöstä suuhuni ja ilmankin pyyntöä :D Kuten aina pitkissä kisoissa ei minulle hirveästi ruoka maistu ja nytkin oli mukana aivan liikaa evästä. Sen sijaan järjestäjien pöydissä sitä oli aika vähän tarjolla, valikoima oli melko suppea, banaania, appelsiininlohkoja, joissakin lisäksi sipsiä ja lihalientä. Juoda sen sijaan yritin koko ajan ja kokis oli hyvää, varsinkin kun järjestäjien pöydässä se oli loppu, mutta Juhan repusta löytyi tölkki ja toinenkin.

Faulhormilta lähdettäessä tämä lehmä lähti häntä suorana alamäkeen, vauhti tuntui suorastaan riuskalta! No, se loppui lyhyeen kun alusta alkoi olla sellaista pääkallon kokoista kivikkoa ja alamäkeä. Olin jo hetken huumassa ajatellut, että tästä sitten vaan lasketellaan maaliin semmoiset 20 kilometriä ja loppuaikakin tulee olemaan 10 tunnin paikkeilla. Mutta ei se niin mennyt.

Kuva: Päivi Luoma

Niilos:

Matka huipulta harjanteen polkua pitkin oli suht hyvää, mutta ennen Berghaus majaa ja sen jälkeen alusta oli joko liukasta kalliota tai sitten sepeli satkua. Polku oli suht hyvää juuri tuon Egg kohdalla. Viinirypäle ja vesihuolto koju oli hieman yllätys mutta kaikki apu matkalla kelpaa. Juotavaa oli sen verran, että se riittää seuraavaan isompaan huoltoon. Matka sinne oli metka kun huolto näkyi varmaan kolme varttia ennenkuin sinne pääsi hirmuisella rinnepolku kierre loopilla. Toki reitti kulki hienolla harjanteella josta näki kivasti Interlagenin suuntaan.


Reetta:

Kun sain ensimmäisen kerran näkökenttääni alhaalla olevan karjalatorykelmän vihreällä niityllä kuvittelin, että olen siellä huollossa nopeammin kuin ehdin ajatellakaan mitä siellä esimerkiksi söisin. Reitti nimittäin jatkui ja jatkui, kierrettiin pitkin harjanteen sivustaa, aivan kuin kiusallaan mentiin yhä kauemmaksi ja kauemmaksi kun sinne olisi ollut aivan suorakin polku. Näin harjannepolulla pikku-ukkoja ja luulin jo muutenkin huonon näkökykyni niin sumentuneen, että näen harhoja. Niiloksen piti todistella minulle kerran jos toisenkin, että kyllä - mekin mennään sinne suuntaan.

Väsy alkoi jo painamaan. Välillä oli alempana vuorenseinämän tietyllä puolella täysin tuuletonta ja kuumakin. Lämpötila oli varmaankin liki 30 astetta, mutta sitten taas oli paikkoja, jossa puhalsi kalsea tuuli ja jotkut sinnittelivät takit päällä. Minulla ei ollut aikaa moiseen jumppaan vaan huolimatta siitä, että olen äärimmäisen kylmänarka ihminen, menin alusta loppuun samalla vaatetuksella ja irtohihatkin olin käärinyt alas jo heti alkukilometreillä. Nekin olivat täysin turhat. Alussa ennenkuin aineenvaihduntani lähtee kunnolla liikkeelle, hikoilen todella paljon, muistutin varmaankin naamasta järvessä uitettua sianporsasta hikisine naamoineni. Hiki vaan valui valtoimenaan, eikä auttanut vaikka Niilos kasteli purossa lippiksenikin, se nimittäin osoittautui vedenpitäväksi lippikseksi. Kaipasin epätoivoisesti jäitä hattuuni!

Schynigen Platte - Burglauen - Finnish

Reetta:

Viimein tultiin tähän huoltoon, jonka luulin olevan ihan se viimeinen huolto ylipäätään. Täällä oli kuitenkin myös cut off, mutta kun aikaa oli runsaasti, puolitoista tuntia ainakin niin jäimme ehkä vajaaksi 10 minuutiksi tankkaamaan. Nyt oli jo suolaisen nälkä ja ahmin kaksin käsin juustoa ja sipsejä.

Täälläkin huollossa oli aika paljon porukkaa, mutta nyt ei tarvinnut enää jonottaa juotavaa vaan sai tankata omaan tahtiin. Lähdimme kuitenkin pientä hölkkää, no - ehkä muutama sata metriä jaksoin juosta - alamäkeen ja tästä muistelin reittikirjaa, että olisi sitten alamäkeä melkein perille asti maaliin.

Niittyä alas aivan suoraan ja pikku pätkä asfalttia ja taas oiko suoraan niityn läpi alas. Nyt oli jo lehmilaitumia ja pieniä karjasuojia siellä täällä. Jos oikein tarkasti katsoi näkyi laakson asutuskin pilkottavan puiden latvojen välistä. Niin tässäkin kisassa sitten vaan kävi, että loppujen lopuksi olin hyvä ylämäissä, jossa tuli jopa ohituksia kun tasaisesti lyhyin askelein vaan mentiin narun jatkona ylöspäin, mutta alamäessä sitten porukkaa paineli ohi.  Varpaani alkoivat olla jo aika kivuliaat niiden hakatessa Speedcrossin kovaan kärkeen yhä uudelleen ja uudelleen.

Jossain vaiheessa tultiin metsän rajaan ja hetken jo mielessäni vilahti ihana puiden varjon tuoma viileys ja tutuntuntuinen suomalaisen havumetsän neulaspolku. Sitä iloa ei kuitenkaan kestänyt kauaa, sillä polku alas oli todella jyrkkä ja harvaan kuljettu, toisin kuin muut polut mitä olimme siihen asti tultu. Hetken sai jo epäillä, että tämä polku ei ole oikeastaan mikään trekkauspolku vaan tehty vain tätä kisaa varten. Niin jyrkässä ja tiheässä metsässä oli kaatuneita ja osittain maatuneita puita sikin sokin ja paksut, eroosion esiintuomat  puunjuuret oli vallanneet polut. Astelin erittäin hitaasti jokaisen askeleen ja siinä mietin, että kuinka ihmeen kauan tätä oikein kestää. Olo alkoi olla jo aika epätoivoinen. Ketään muuta ei kuitenkaan juuri näkynyt, ei ollut kiinniotettavia, vain pari taisi tulla takaa ohi tässä kohtaa. Polkua jatkui ja jatkui...

Niilos;

Huollossa oli suht hyvät eväät ja täytin toiseen pulloon vettä ja toiseen jotain urheilujuomaa. Nyt oli hyvä pitää nestevarannot korkealla, jottei kuumuus aiheuta mitään ongelmia. Olisin kaivannut suolaista makkaraa mutta juusto kyllä kelpasi. Jotenkin oli hieman vaisut eväät. Toki lihaliemikeittoa löytyi ja kaikki muutkin tärkeät eväät. Hivenen meni väkisin syömiseksi kuumuuden takia. Kuitenkin oltiin hyvissä voimissa, joten tästä piti vain jatkaa tossua toisen eteen muuten ei matka lyhene.

Pääasiassa söimme omia eväitä ja ne riittivät hyvin. Niitä jopa jäi jopa syömättä kuten yleensä tapana on. Jotenkin jossain vaiheessa mikään ei vaan maistu, vaikka kuinka erilaisia napostelu sekoituksia on mukana.

Alamäessä oli vaihtelevaa alustaa hiekkatietä, jyrkkää polkua suoraan alas ja oli tuolle osuudelle saatu nousuakin aika reilusti. Polku nojasi tähän pieneen nyppylään ja pääsuunta oli alaspäin mutta muutama pidempi mäkipätkäkin tuolle rinteelle osui. Lähetin viestin kannustajillemme, että meillä taitaa mennä aika kauan tässä alamäessä.. no menihän siinä aikaa muttei ihan mahdottomasti kun noita väliaikoja katselee. Lopulta kannustusjoukoilta energiajuoma terveiset ja vaihdettiin
kuulumisia, kyllä lämmitti mieltä kovasti. Oli aivan mahtavaa!

Pikahuollon jälkeen jatkettiin narun kanssa matkaa. Tässä kohtaa paikalliset maajussit olivat olusella pienen navetan nurkalla heinäpaaleilla istuskellen ja lehmän hännän heiluessa tahdikkaasti avonaisesta ovesta -   heitettiin heille morjestukset.

Pian olimmekin, joen notkossa josta tunkkausmäki lähti ylös maaliin.. tässä kohtaa naru oli aika venynyt johtuen mäen jyrkästä kulmasta. Päästiin maaliin hyvävoimaisina ja ehjänä. Hyvä me!

Reetta:

Voi sitä ilon määrää kun näin alhaalla kapealla vuoristotiellä kaksi tuttua hahmoa huutelemassa meille kannustuksia. Taisi se hymykin vilahtaa naamallani, vaikka eipä tuo ole juuri irvistystä kummempi!

Viimeiset, ehkä puolitoistakilometriä viimeiseen huoltoon. Siellä olikin aika meininki päällä, heipat Juhalle ja Päiville, jotka vaihtoivat kulkipelinsä jalkojen asemasta junaan ja viimeiset n. 7 km maaliin lähdettin ihan juoksuun. Nyt olisi ihan tasaista pätkää, hiekkapintaista varjoista ulkoiluväylää vuoristojoen pauhatessa vieressä... yhden kilometrin jaksoin juosta kunnolla, mutta sitten oli pakko heittää pitkät pätkät kävelyksi. Maaliin olivat vielä tehneet aivan pirullisen nousun, mutta....

LOPULTA viimeinen vajaa kilometri, WELCOME FINISHERS kyltin alta  puusillalle, joka askel juoksua, käsi kädessä uskollisen vetojuhtani kanssa maaliin.

Aika 12:15. Cut off oli 14 tuntia, joten tyytyväinen ja onnellinen Finisher paidan omistaja olen. Tämä oli kuitenkin työvoitto näiden lukuisten tuki- ja liikuntaelinvammojen ja vaivojen vallatessa kroppaani iän myötä yhä enemmän ja enemmän.

"The wonderful things in life are the things you do, not the things you have"

Data talukko:

Paikka	Aika	matka	ero	vauhti	+D Sum	+D etappi
Start	06:45:00	0,0	00:00:00		0
First	09:49:18	14,5	03:04:18	12:43	1396	1396
Feld	11:08:29	6,4	01:19:11	12:22	1742	346
Faulhorn	12:42:13	4,9	01:33:44	19:08	2293	551
Schynigen Platte	15:17:08	12,2	02:34:55	12:42	2515	222
Finnish	19:00:18	14,8	03:43:10	15:05	3040	525
Total:	12:15:18	52,8	12:15:18	13:56		3040

Mikä parasta, ei oltu edes viimeisiä, sijoitus omassa MIXED sarjassa 35/39 ja total 56/61, lisäksi kolmisenkymmentä jäi taakse kaikista saman matkan maaliin taittaneista. Kaikenkaikkiaan 51k:lle lähti noin 800 juoksijaa (ja sauvakävelijää).  Huomioni kiinnittyi myös siihen, että jos olisin ollut vuoden vanhempi ja osallistunut yksilökisaan olisin ollut DAMEN Seniors III sarjassa sijalla 3. Ei huono!

Suuret kiitokset Päiville ja Juhalle kannustuksesta ja seurasta! Reetta kiittää eniten tietenkin vetojuhtaansa, ilman sinua ei taas tämäkään elämys olisi ollut mahdollista. 

KISASIVUT

https://www.eigerultratrail.ch/en/home.html

Kuvat: GoPro Tomi ja Panasonic Merja  ja Päivi Luoma