"SE-perinteinen (Summer Edition) Tampere YÖ-Rogaining kokoonpanolla OTH (Orange Team Hayabusa). Mukana vetonarua, ökää, parkua, väsymystä sekä kauniita maisemia.. + metsä täynnä "pösilöitä". Suunnitelma tehtiin aikataulun mukaisesti.. toki aluksi se oli liian pitkä ja lyhennyksen jälkeen +130cm(48km).. eli aivan liikaa kun alkuperäinen piti olla vain 115cm (43km). Kaikesta huolimatta lopun reittivalinnat antoivat paljon mahdollisuuksia tulla #häntäkopienvälissä ennen aikojaan maaliin toisinsanoen ihan ajassa maalissa ilman sakkoja."
...näin kuvaili isäntä eli joukkueemme navigaattori yöllistä yhteistä matkaamme halki kuvankauniin Tampereen järvialueen koukaten välillä myös urbaanillekin alueelle.
Jälleen kerran isäntä oli luvannut ottaa minut mukaansa yöjuoksulle, vaikkakin tiesi, että juokseminen on vähän niin ja näin eli tälläkin kertaa mentiin varsinkin loppuvaiheessa tyylillä - hän raivokävelee, Reetta hölkkää.
Kisakeskus sijaitsi tänä vuonna Olkahisten koululla Tampereen itäosassa. Lähdimme ajoissa matkaan ja olimme liki ensimmäisinä paikalla. Ehtisimme vielä keittää ennen lähtöä pikapuurot mustikkakeitolla, tosin se tehtiin vasta reitinsuunnittelun valmistuttua hieman ennen lähtöä. Klo 20 saatiin kartat ja suunnitteluun käytettiin noin tunti. Kartalla ei ollut tossusarjalaisille hirveän paljon valinnanvaraa, muutakuin ehkä kiertosuunta ja montako rastia keskeltä jättää pois ja kierteleekö vain reunoja myöten ja tietysti vauhdin mukaan kuinka kaukaa. Siksi kartan saikin leikellä tuosta valtavasta lakanasta paljon pienemmäksi, se meni helposti A3 karttapussiin. Yläpuoli näytti pyhitetyn maastopyörällä liikkeellä oleville. Minulle lankesi matkan ajaksi vain rastimääritteiden lukeminen, itse karttaa en ottanut edes mukaan vaan se jätettiin puhtaana merkinnöistä ihan alkuperäisessä asussaan autoon. Rastimääritteet oli mahdutettu kolmeen A4:lle, joten niiden väänteleminen oli sen verran hankalaa, että itse otin kaksi ensimmäistä ja isäntä laittoin kolmannen kartan kääntöpuolelle. Kun rastimääritettä ensimmäisen kerran pyydettiin lukemaan, nostin karttamuoviin taitellun pussukan juomaliivin tissitaskusta missä se köllötti tyytyväisenä yhdessä pullon - ja puhelimen kanssa. Puhelin tietysti lensi kuin leppäkeihäs, onneksi on iskunkestävää ja vedenpitävää laatua, joten kesti tämänkin laskeutumisen :D
Lähdimme samaan suuntaan kiertämään kuten ehkä 90 prosenttia muistakin 72 tossusarjan joukkueista ja ensimmäisellä rastilla oli tietysti vähän ruuhkaa. Isännän puhelinleimaus kesti aina muutaman sekunnin kun toiset taisi ottaa vain gps leimauksen, jonka pystyi tekemään vaikkapa 20 metrin päässäkin rastista ja matka saattoi jatkua. Ehkä meidänkin pitäisi siirtyä tuohon leimaustyyliin? Kerran yhdellä mäentöppyrällä koko edellä ollut joukkue kääntyi takaisin jo hyvissä ajoin eikä heidän tarvinnut kiivetä ihan perille asti. Varsinkin kun rasteja oli nyt todella paljon niin tuollainen 30 sekuntiakin per rasti tekee lopputuloksissa useamman minuutin, jopa kymmeniä minuutteja, mutta toisaalta sainhan aina huilata hetken aikaa kun isäntä kyykki jossain sillan alla...
Olimme laittaneet lähtöön päälle merinovillaiset lyhythihaiset Berghansin paidat ja irtohihat sekä Salomonin ohuttakin ohuemmat omaan taskuunsa pakkautuvat nyrkkitakit, kädessä mulla ohuet merinohanskat ja päässä ja kaulalla Buffit. Repussa oli vedenpitävää takkia ja vaihtohanskaa ja pipoa. Jalassa molemmilla Speedcrossit, joilla päästelee kyllä mielikseen ihan asfaltillakin. Puolen tunnin kuluttua lähdöstä kävi selväksi, että kuuma tulee, Hanskat, takki ja kaikki buffit lähti reppuun. Metsässä on aina lämmin!
Lyhythihaisella tarkenin ihan aamuyö neljään, jolloin lämpötila laski kuulemani mukaan jopa -1 asteeseen enkä vielä silloinkaan olisi tarvinnut takkia, mutta sillä aikaa kun isäntä pukeutui ehti minulle tulla jo hieman vilakka, joten itsekin puin sen päälleni. Tämä on sikäli hassua, että olen kuuluisa siitä, että puen aina paljon päälleni. Isännällä paleli myös kädet, vaikka hänellä oli hanskat koko ajan, minä menin välillä useamman tunnin ilman hanskoja.
Alkuun etenimme aika paljon metsäisiä polkuja, niitä sinkoilikin sinne tänne, eikä niistä tainnut olla monikaan karttaan merkitty. Olin yllättynyt mihin vauhtiin itse kykenin, kaksi nuorta miestä meni samaa vauhtia, toki myös yksi vanhempi pariskunta, jonka vauhti umpimetsässä oli ihailtavaa, itse kun pystyin lähinnä tasaisella alustalla vaan juoksemaan. Olo oli hyvä, vaikka olin pari kisaa edeltävää päivää potenut taas takareisipakaraperkele -vaivaani. Olin toki rullaillut ja venytellyt ahkerasti, ahkerasti = reetan mittapuun mukaan :D Reisi oli myös teipattu, mistä varmasti olikin apua, koska vaiva unohtui heti kun lähtölaukaus pamahti - kuten aina ennenkin. Olkoonkin sitten vaikka vaan psykologista, mutta apua siitä kuitenkin on!
Rastit löytyivät todella hyvin, kuten aina tätä navigaattoria käyttäen...
Vaikka meillä ei juuri koskaan ole pitkiä taukoja, että edes kaikkia eväitä ehtis syödä
niin kuitenkin meillä ei ole koskaan NIIN kiire etteikö valokuvia ehtisi ottamaan!
Pian kävi kuitenkin ilmi, että kunnianhimoiseen noin 45+ kilometrin suunnitelmaamme vauhtini oli liian hidas ja kun lähestyimme puoliväliä ja vaikka olimme urbaanilla alueella eikä rasteja tarvinnut etsiä (vaan ne ikäänkuin tupsahtelivat eteemme) ja olimme juuri ja juuri onnistuneet pysymään aikataulussakin niin päätimme kuitenkin vaihtaa suunnitelmaa ja luopua muutamasta rastista ja satsata siihen, että pääsemme vauhdin totaalisesti hidastumallakin maaliin aikarajan puitteissa.
Oranssilla kuljettu reitti, punaisella suunnitelma.
Tampere on kyllä kaunis kaupunki ja eniten tykkäsin kun menimme Näsijärven rantaa pitkän matkaa, ihan rantaviivan tuntumassa kulki todella juurakkoisia polkuja, joissa omalla kohdalla oli juoksemalla eteneminen mahdotonta, mutta Suomen suviyön maisema, laskeva aurinko ja hiljaa lipattavat laineet korvasivat sen puutteen. Niihamanselkä ja Kidunpohja... piti oikein katsoa kartasta. Ja tuo Kaupin alueen polkuviidakko! Mäkiäkin saimme tarpeeksi!
Täällä latupohjilla ja risteilevillä poluilla huomasimme pian, että monella joukkueella oli erilainen rastien hakujärjestys kuin meillä, isäntä oli kuitenkin laskenut, ettei kannata koko aikaa hypätä mäkiä alas ja taas ylös vaan yritimme kerätä rastit siinä järjestyksessä mikä olisi nopein ja edullisin meille. Tiedä sitten onnistuimmeko, mutta ei ainakaan kaikista huonoimpia oltu jos vertaamme edettyjä matkoja ja rastisaalistamme muihin.
Vauhtini hidastui pian laahustukseksi isännän perässä, viritimme vetonarunkin ja se aina hetkellisesti auttoi, mutta metsässä sitä ei voinut käyttää, joten yritin vaan pyristellä mukana. Välillä toki juostiinkin. Mutta enimmäkseen oma meno oli sitä kävelyjuoksua tai juoksukävelyä kun isäntä harppoi rytmikkäästi välillä jopa 8:30 kilometrivauhdilla kun alla oli nopeampaa alustaa. Heti kun siirryttiin umpimetsään jäin kun nalli kalliolle sammalikkoon jumittuen ja huonoa alustaa mielessäni kiroten. Vaikka mukavaahan vaihtelua se jaloille oli. Ja mikä tärkeintä, ei kolottanut. Mutta ei myöskään nälättänyt.
Olimme juoneet alkumatkasta Niihaman majalla kisaa varten päivystämässä olleessa kahvilamajassa Jaffan puoliksi ja se teki terää. Salaisena aseena olin isännän reppuun tunkenut pienen tölkillisen kokista ja sen aika tulikin aamuneljältä Kaarinan polun päähän laavulle virityssä POP UP kahvilassa, josta emme siis ostaneetkaan mitään vaikka olin etukäteen haaveillut jo kaikista syömingeistä.
Ei vaan nimittäin tehnyt yhtään mitään mieli, juotava ja syötävä - se vähäkin, tuntui jäävän vellomaan mahaan ja pelkkä vesi, jota oli laitettu Niihamassa toiseen tissipullooni suorastaan etoi. Joinkin sitten vaan pelkästään hörpyn silloin toisen tällöin toisesta pullostani, jossa oli mehua.
Syömiseni koko 8 tunnin reissulla olivat:
5 Power Bar geelikarkkia
1 Dexalin pieni geeli
2 perunalastua
7 palaa lakua
1/2 Susua
4 appelsiinisuklaa karkkia
juotavaa kului ehkä litra tai korkeintaan puolitoista.
Kun maaliin oli vajaa tunti aikaa kysyin isännältä, että muistaako sen maalin lähellä olevan rastin, eikö meidän kannattaisi ja eikö ehdittäisi hakea vielä se? Olihan siinä 3 kokonaista pistettä tarjolla. Ja niin kurvattiin vielä aivan kisakeskuksen vierustaa hipoen noutamaan nekin pisteet. Vielä viimeisessä mäessä ennen maalileimausta sanoin, että "perkele, minä kyllä juoksen tämän mäen ylös että heilahtaa". Ja niin tein. Maalileimaus ja se oli siinä.
148 pistettä, 43,5 kilometriä aikaan 7 h 55 min, nousuakin peräti 680 m.
Sijoitus on tällä hetkellä ainakin vielä 15. kun kaikkiaan 72 joukkuetta sai tuloksen tossusarjassa. Fillarisarjassakaan ei oltaisi oltu läheskään viimeisiä, siis jalkapelillä :D Olin erittäin tyytyväinen. Sekapareja oli edellä vain kaksi ja naispareja samoin.
Tulokset (fillari ensin ja tossu siihen perään)
Kartta kokonaisuudessaan
Kiitos taas tästä tilaisuudesta tutustua Suomen luontoon Jarille ja kaikille järjestelytiimissä mukana olleille. Sitä ei oikein ymmärrä miten suuri työ tämmöisissä kisoissa on. Maastoon oli mm. viety peräti 112 rastia!
Kiitos isännälle t. perässäverettävä.
näihin auringonnousun tunnelmiin
kunnes jälleen näemme :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti