Tuulahduksia tuntureilla ja kurkistuksia Kuhmossa 2021

 Kesän 2021 ensimmäinen pidempi road trip retkiautolla kohteena Suomen Lappi ja sieltä alaspäin.

Kuva Jonkerinsalon hiidenportti, Kuhmo

Lukijoille vinkki - KUVAT aukeavat täydellä resoluutiolla kun niitä klikkaa! 

Torstaina 8.7. illansuussa automme starttasi Helsingistä kohti pohjoisempaa Suomea. Ensimmäinen yöpymispaikkamme oli Uljuan tekoallas Siikalatvassa. Kohteessa on useampikin kiva parkkipaikka, joista valitsimme paikan mistä lähti Haapavuoren luontopolku.  Aivan rauhassa yksikseen sai Pakastearkku asukkeineen yönsä viettää, tosin aamulla huomasimme kauempana olevalle parkkikselle toisenkin puskailijan majoittuneen. Aamukahvit rannalla maistui taas paremmalta kuin hyvältä.

Perjantai 9.7. Orhinselänniemi ja Eeron polku, Miekojärvi Pello

Matka jatkui... lounas nautittiin Kemin sataman Krouvissa, tätäkin voi suositella.

Iltapäivällä saavuimme Pelloon ja etsiydyimme taas Miekojärven rannoille. Tällä kertaa tosin tie Orhinselän upeille hiekkadyyneille oli pitkä ja todella huonokuntoinen soratieksikin. Hämmästys oli matkan varrella suuri kun ei ketään muuta ollut liikkeellä, mutta yhtäkkiä tien poskessa törrötti hulppea hiihtostadionin kyltti!

Vihdoin päästiin perille polun lähtöpisteeseen. Kaksi muutakin autoa oli. Reitin pituus rannalle oli noin 2,5 km ja kuten noin kauniina ja lämpimänä päivänä voi arvatakin emme olleet ainoat paikalla. Muut vaan olivat tulleet veneellä, muutama perhekunta ja olivatpa tehneet metsäpalovaroituksesta huolimatta tulet avonuotiollekin. Emme tällä kertaa kuitenkaan käyneet huomauttamassa asiasta, ei aina jaksa :(

Uitiin ja juotiin pullakahvit termarista vähän sivummalla olevalla nuotiopaikalla ja lopuksi kävelimme rannalla ja lähdimme saman tien paluumatkalle.  Ei ollut hyttysiäkään haitaksi!

Todella upea lähes juoksuhiekan omainen särkkä, missä otettiin kuvakin. Hiekka tosiaan oli sellaista, että tuntui liikkuvan jalan alla. 

Seuraava etappi oli kehuttu Eeron polku eli hiihtäjälegenda Eero Mäntyrannan kunniaksi tehty melko jyrkkäpiirteinen mutta varsin lyhyt vain noin vartin kestävä kävely metsän halki ylös kallion päälle mistä ihan kivat näkymät. Polun varrella oli Eeron elämästä kertovia tarinoita...  Huipulla oli myös laavu ja olisihan se ollut kiva jäädä tulistelemaan kun ei ketään muitakaan ollut, paitsi yksi alkuasukas tuli maastofillarilla ja hänen kanssaan olikin kiva vaihtaa ajatuksia ja udella eteläisen Lapin metsänhoidollisista asioista hän kun oli alalla.  Yövyimme alhaalla parkkipaikalla.

Päivän damage tapahtui kun pudotin kädessä olleen melko uuden puhelimeni suoraan näyttö alaspäin kiveen ja menihän se aika huonoon kuntoon. Suru oli suuri, että mites minä nyt pärjään kokonaisen viikon ilman puhelinta ja nettiä kun pitää isännän tulevaa kisaa seurata??? Joten päätimme sitten aamulla ajaa palan matkaa takaisinpäin Rovaniemelle ja ostaa uuden puhelimen! Onneksemme pienellä kikkailulla ja rahalla selvisimme ja ystävällinen Powerin asentaja pystyi siirtämään vanhat tiedot puhelimesta uuteen eikä isännän tarvinnut siihen koko seuraavaa päivää käyttää. Lisäksi myöhemmin selvisikin, että kortissani olevalla matkavakuutuksella saisin korvauksenkin puhelimesta, tosin vaan korjauksesta ja myöhemmin Helsingissä puhelimeen vaihdettiinkin lasi ja uusi akkukin samalla. 

Lauantai 10.7. Ylläs, Äkäslompolo

Laskeuduimme suunnitellusti Äkäslompoloon Ykkös Caravan -alueelle, missä seuraavan viikon minun oli tarkoitus oleskella sen aikaa kun isäntä jolkotteli Lemmenjoelta lähtien 326 km matkan 65 muun urhean polkujuoksijan kanssa maalina juurikin Äkäslompolo.

Sunnuntai 11.7. Ylläs, Äkäslompolo Kesänkijärven kierros

Koska isännän startti oli vasta seuraavana päivänä eli maanantaina päätimme käväistä minä maastopyörällä ja isäntä gravellilla kiertämässä pyöräilyreitiksikin merkityn Kesänkijärven kierroksen aamusella. Kiva olikin reitti ja helposti minä huono maastopyöräilijäkin reitistä selvisin. Matkaa kertyi 14,9 km. Hyttysiäkään ei juuri ollut, keli oli pilvipoutainen eikä enää niin helteinenkään. 

Maanantai 12.7. Ylläs, Pirunkurun Ponnistus

Aamulla varhain katselin kaiholla kun isäntä läks kävellen vajaan kilometrin päässä odottavaan kisabussiin, joka vei hänet ja 65 muuta urhoollista Njurgunlahteen Lemmenjoelle starttiin.  Seuraavat neljä viisi päivää tiesin tuojottavani gps pallukoita kartalla ja jännittäväni miten 326 kilometrin mittainen matka halki erämaan ja tuntureiden keneltäkin soljuu. 

 Olin antanut edellisenä päivänä leirissämme vierailleen Sannan ja Maijan houkutella minut Pirunkurulle missä olin itsekin suunnitellut käyväni. Pyöräilimme lähtöpaikalle Sannan kanssa ja Maija - tapansa mukaan juoksi paikalle. Oikein kiva reitti ja matka taittui hitaasti mutta varmasti niitä näitä jutellen. Varsin näyttävä maisema kurusta avautuikin. 

Pyöräily 8,2 km ja kävely sama 8,2 km. En erityisemmin pidä rakkakivikosta, kukapa siinä tykkäisikään kävellä, mutta ei sitä niin kovin pitkästi ollut. 

Tiistai 13.7. Ylläs, Varkaankuru ja Mustin nousu

Yöllä piti herätä pari kertaa tarkistamaan gps pallukoiden tilannetta mutta aamulla heräsin virkeänä ja päätin lähteä pyöräilemään Varkaankurun lähtöpaikalle luontokeskuksen suuntaan. Vastaan tulikin varsin muikea nousu "Mustin nousu", jota en jaksanut ihan loppuun asti polkea. Useampi rullahiihtäjä s pyyhälsi ohi. Luontokeskuksessa olisin käynyt kahvilla, mutta ravintola ei vielä ollut auki, joten lähdin kävelemään suunnittelemalleni reitille.

Reitti alkoi suolta, mutta sukelsi pian metsän syliin ja lopulta kurun pohjalla maisema muistutti enemmänkin supisuomalaista sademetsää. En ollut sellaisessa ennen ollutkaan. Päivä oli melko lämmin vielä, ei tosin enää helteinen. Vihreys suorastaan koski silmiin! Reitillä oli hiljaista ja rauhallista, vain yksi perhe tuli vastaan, ketään muita ei. Yllättävää. 

Päivän liikunnat 10,4 pyöräillen ja 3,7 km kävellen. 

Keskiviikko 14.7. Ylläs, Kukastunturi

Aamupäivällä lähdin pyöräilemään kohti Navettagalleriaa aikomuksena loppumatka Kukastunturille kävellen. Mtb reitiksi oli kuitenkin merkitty ylös asti, mutta minun taidoillani ja voimillani ei ihan ylös asti poljettu, vaikka loppumatka olisikin ollut ihan sorastettua polkua. Laitoin pyörän parkkiin n. 700 metriä ennen varsinaista nousua ja kävelin huipulle. Väkeä olikin ylhäällä aika paljon, melkein kaikki olivat pyörillä ja vieläpä sähköavusteisilla. 

Paluu samaa polkua pitkin pyörälle ja toista puolta järveä takaisin leirintäalueelle.

Huolimatta siitä, että suurin osa suomalaisista rakastaa näitä tunturimaisemia, mutta minua ne eivät vaan sillä tavalla sytytä, toki kivahan niitä  on katsella, mutta intohimoa niihin ei tule. Vuoria on varsin kova ikävä!

Pyöräilyä 15 km oli päivän liikunta-annos monen valokuvauspysähdyksen kera

Mainittakoon, että maastopyörälläkin  voi tehdä myös rengasreitin.  Siitäkin saa lisätietoja Luontoon.fi sivustolta.

Illalla vielä fiilistelyä kun Nuts300 voittaja saapui maaliin asiankuuluvine seremonioineen, Maijan ja Janin kanssa otimme yhdet oluet terassilla sen kunniaksi. Kello olikin liki puoliyö kun käveleskelin takaisin autolle nukkumaan. 

Torstai 15.7.  Ylläs

Tälle päivälle en keksinyt oikein mitään järkevää, joten pyöräilin kaksi kertaa Äkäslompolo järven ympäri, kävin syömässä huikopalaa ja yritin vielä illemmasta lähteä ihan juoksulenkille, mutta eipä siitä tullut oikein mitään, kävelyksi meni. 

Leirintäalue on muuten oikein mukavalla paikalla, siitä on lyhyt matka joka suuntaan, Kesänkijärvelle pääsee alle 5 km pyöräilyllä ja Kukaksellekaan ei nyt mahoton matka ole ihan kävellenkään. Kiva osin pitkostettu reitti mitä on helppo pyöräillä. Tosi kiva uimapaikkakin järven toisellakin puolella, leirintäalueella on kaksi eri uimapaikkaa joista toinen joessa ja toinen järvessä. Suosittelen lämpimästi aluetta, kaikki toimii, saunakin oli joka ilta avoinna ja sisältyy leirintämaksuun.

Perjantai 16.7. Ylläs

Heti aamusta alkoi jännittävä ja puuduttava isännän maaliintulon odottelu. Jos jotakuta kiinnostaa tuo 326 km pitkä retki halki erämaiden Lemmenjoelta Äkäslompoloon niin tästä voi lukea hänen tarinansa. 

Kisamaskotillekin oli tunteellinen hetki maaliintulo.

Liikunnat jäivätkin sitten aika vähiin...

Asiasta kiinnostuneille tässä isännän reissukertomus blogin muodossa ja asianmukaisine videoineen ja liitteineen 

KISARAPORTTI 

Lauantai 17.7.

Päivää etuajassa päätimme jatkaa matkaa alkuperäisen suunnitelman peruuntuessa. Alunperin olimme päättäneet yrittää Norjaan, minä kahdella rokotteella olisin päässytkin, mutta isäntä yhdellä ei ja kun olimme oranssilta alueelta niin olisimme todistaneet, että olemme viettäneet 10 päivää vihreällä aluellaa. Mutta koska säätiedotekin lupasi ihan Kilpisjärvellekin todella huonoa säätä tulevat päivät niin lähdimmekin ajelemaan jo hiljakseen kotia kohti. Muutaman pysähdyksen taktiikalla. Mutta ensimmäiseksi pysähdyimme Kolarissa koronatestiin kun isäntä oli hieman flunssainen kisansa jälkeen, iltapäivällä jo saatiin molemmille onneksi negatiiviset tulokset :D 

Sunnuntai 18.7.  

Ajelua ja pieniä pysähdyksiä siellä täällä. Yövyimme varsin kivassa puskaparkissa Kitisen rannalla veneidenlaskupaikalla missä oli myös laavu ja huussi, järven toisella puolella oli Pyhä-Luosto kansallispuisto. Mukava ilta tulistella kaksistaan, vain yksi kalamies kävi kokeilemassa onneaan. 

Maanantai 19.7. Rykimäkuru, Pyhä-Luosto kansallispuisto 

Aamusta ajoimme Rykimäkurun reitin parkkipaikalle. Autoja oli lähtiessä nolla, palatessa jo muutama mutta varsin hiljaista reitillä. Isännän hieman rankemman lenkin jälkeen ei kävelty koko reittiä vaan kävimme fiilistelemässä vain kurun reunalla kahdessakin paikkaa. Mukavia kuvia sai sieltäkin :) 

Retkelle tuli mittaa vain 5 km edestakaisin ja tämä helppo  sopii kaikenkuntoisille ja kokoisille patikoijille. Rengasreitille Luontoon.fi ilmoittaa mitaksi 12 km. 

Jatkoimme matkaa. Isäntä löysi maastokartasta Pelkosenniemellä kivalta näyttävän lintutornin suon laidassa ja päätimme ajankuluksi ajella sitä katsastamaan.  Luiron suot  oli paikan nimi. Tornille oli tehty pitkostettu reitti n. 700 m, mutta pitkokset oli todella huonossa kunnossa ja niistä oli varoituskin infotaululla. Yksikseen sai täälläkin päiväkahvit juoda, hiljaista oli, äärettömän isoa suoaluetta silmänkantamattomiin. Paikan esittely löytyy myös Luontoon.fi   KLIK !

Illaksi ajelimme kohti etelää ja yövyimme tulilla upealla Kalkonniemen uimarannalla Kemijärven rannalla. 

Tiistai 20.7.  Pyhitys, Syötteen kansallispuisto Taivalkoski

Edelleen ajelua ilman suurempia suunnitelmia. Päätimme ajaa Taivalkosken suuntaan katsastamaan vielä näkemättä jääneitä paikkoja, joista valikoitui nyt Pyhityksen näköalakalliot. Paikka oli osa Syötteen kansallispuistoa, mutta tosiaan Taivalkosken puolella.

Ajomatka halki Kainuun ja Koillismaan yli muutama viikko sitten pyyhkäisseen Paula-myrskyn tuhoaman alueen oli varsin sykähdyttävä. Surullisessa mielessä. Tienvarret olivat täynnä kokonaan kaatuneita metsikköjä, siis todella isoja alueita. Uutisissa kerrottiinkin rajuilman tuhojen määrästä varsin konkreettisesti arvioidun kaatuneita puita olevan niin paljon, että niistä saisi  n.  20 000 !!!! tukkirekkalastillista.  Esimerkiksi Kylmäluoman retkeilykeskuskin ja retkeilyaluekin oli jouduttu sulkemaan toistaiseksi! 

Jälleen olimme valinneet varsin huonokuntoisen soratien, jota riittikin Pyhitykselle asti noin 20 hidasta kilometriä :) Perillä reitin lähtöpisteessä ei ollut yhtään autoa parkissa taaskaan, vastaan toki paluumatkalla tuli jo pari ihmistä. 

Olipa varsin hieno paikka! Reitti huipulle nousua kyllä ja melko kivikkoinen kulunut polku, mutta pituutta tuli edestakaiselle reitille vain 4,6 km. Paluumatkalla pysähdyttiin lähempänä lähtöpaikkaa olevalla laavulla lämmittämään letut ja nautimme ne uuden sadon vadelmilla. Nam!

"Syötteen kansallispuiston korkeimman vaaran päältä avautuu uljaan erämainen näkymä Kostonjärvelle. Vaaran rinteen pöytäkivet ovat merkkinä saamelaisten ajoista. Tuhansia vuosia sitten on taattu parempaa pyyntionnea uhraamalla metsän ja järven antimia jumalille.

Paikoitusalueelta on 2km patikointi ylös huipulle. Puolessa välissä reittiä retkeilijöitä palvelee laavu. Laavulle saakka reitti kulkee metsäautotien pohjaa, mutta laavun jälkeen se muuttuu haastavammaksi poluksi. Nousua koko kahden kilometrin matkalla on 160 metriä.

Taivalkosken pohjoisosassa oleva Pyhitysvaara on Taivalkosken korkein kohta,  korkeus on 422 m."

 

Kuikankoski, Suomussalmi

illaksi puskaparkkiin. Löydettiin aivan mahtava paikka kalaisten koskien ääreltä, joista autolla pääsi ainakin tähän Kuikankoskelle. Kaksikin tulipaikkaa ja kotakin. Yksi kalastajan auto oli illansuussa paikalla ja toinenkin tuli kun laitettiin ruokaa autossa. Lähdettiin kävelemään joen rantaa myötäilevää reittiä kauemmaksi ja jäätiin laavulle tulistelemaan pitkäksi aikaa. Ketään ei nähty, kalamiehet olivat toisaalla. Vallan komea auringonlasku sattui silmään sopivassa joenmutkassa! 

Paikka on siis aivan Hossan kansallispuiston lähettyvillä. Suosittelen lämpimästi puskaparkkeiluun. 

Keskiviikko 21.7. Kokalmuksen kierros, Hossan kansallispuisto

Aamupalan jälkeen lyhyt siirtymä Hossan luontokeskukseen pullakahville ja kartasta valitsimme pyörälenkiksi Kokalmuksen kierroksen, joka oli siis ihan pyöräilyynkin sopivaksi merkitty - erehdyin lukemaan reitin "helpoksi". Se tosin taisi tarkoittaa jalkaisin liikkuvia... :D 

Isäntä ajeli gravelilla tyytyväisenä ilman joustohaarukkaa kun mulla ei taas etujousto riittänyt ollenkaan, kädet valkoisena puristin tankoa ja kaikki voima valui pystyssä pysymiseen. Välillä pidettiin kuvaustaukoja ja mietiskely taukokin kun sanoin, ettei tämä matka näin etene ollenkaan. Etsittiin kartasta sopivaa paikkaa mistä olisi lyhyt matka tielle, josta toivoin pääseväni ajamaan takaisin lähtöpisteeseen. Kuitenkin kun tultiin siihen kohtaan niin käsitin ettei matkaa voi olla jäljellä enää vitosta enempää ja alustakin tuntui välillä olevan vähemmän juurakkoista. Kapeilla pitkoksilla jouduin taluttamaan pyörää ja hätinä pysyttiin molemmat, pyörä ja minä pitkoksilla. Kaikki suhahteli ohi, no, kävelijät ei sentään :D Yksi pariskunta lähti meitä ennen mutta he luovuttivat jo hyvissä ajoin.

Oli mulla sitten voittajan olo kun selvisin "maaliin", Olen niin surkea maastoajaja kun en oikein uskalla. Kädet tuli valtavan kipeiksi kun jännitin niin. 

Pyöräilyä 14,6 km ja aikaa kului rapiat 2 tuntia.

Lounastimme vielä luontokeskuksessa ja lähdimme sen jälkeen ajelemaan jo alaspäin kotia kohti, tosin pääsimme vain Kuhmoon asti. Isäntä maastokartasta katseli missä menee kiva näköisiä polkuja ja minä sain vinkin Leenalta jo aikaisemmin Sininen polku nimisestä reitistä, joten ajoimme polun parkkipaikalle. Aivan yksikseen sai nytkin Pakastearkku yönsä viettää ja me illasta tulistella nuotion ääressä. Reitille on toinenkin sisäänkäynti, isomman tien varressa mutta sieltä olisi tullut paljon pidempi matka, joten valitsimme tämän hieman huonokuntoisen soratien takana olevan. 

Torstai 22.7. Sininen polku, Kuhmo

 Tästä Karhuvaaran parkkipaikalta lähtiessä reitin pystyi tekemään ympyräreittinä ja lyhempänä kuin isomman tien varrelta lähtevältä parkkipaikalta. Vastapäivään kiertäessä reitti oli ehkä hieman karu ja pusikkoinenkin, harvakseen kuljettu, mutta selkeä kuitenkin. Järven toiselle puolelle päästessä reitti kulki lopuksi upealla harjanteella missä vesistöä molemmin puolin. Teimme hieman sakkokierrosta kun kuultiin eiliseltä laavulta koiran haukuntaa eikä haluttu nähdä yhtään ihmistä, eikä nähtykään :D Kokonaisuudessaan olisi ollut mahdollista kiertää jopa yli 20 km reitti - osin edestakainen, mutta osa siitä oli poistettu maan omistuspohjan muuttuessa, mutta jokamiehenoikeudella tietysti olisi onnistunut vaikka ei sitä enää kunnostettukaan (tästä oli tiedote reitin varrella). 

Mukava päivä ja erittäin hieno reitti, suosittelen! 

Matkaa taitettiin 9,1 km ja pari tuntia oli liikkeelläoloaika. 

Kieverrysjärvet, Kuhmo

taas kartan tutkimista ja päätettiin ajaa katsomaan minkälaista olisi lähellä Venäjän rajaa oleva järvialue. 

Jälleen vähän huonoa soratietä päätieltä ja jälleen perillä isolla parkkipaikalla 0 autoa! Valitsimme vähän sivummalta meidän pienelle retkikselle sopivan kolon sillan kupeesta. Paikalla jälleen pieni infotaulu, mistä selvisi, että rajavyöhykkeelle pääsisi kävelemään ns. saapasreittiä pitkin eikä sinne olisi kuin noin 2,5 km, joten sinne siis vielä illan puhteeksi!

Reitistä jäi mieleen upea ilta-auringon valaisema maisema, siltojen ylitykset, upea laavu reitin varrella ja kaikkialla kaikuva hiljaisuus. Odotin näkeväni karhun hetkenä minä hyvänsä, valitettavasti ei toiveeni toteutunut...

Iltamyöhään vielä tulilla istuimme, jälleen aivan kahdestaan. Kaikkialla oli erittäin siistiä ja rauhallista. 

Kävely 6,3 km. 

Perjantai 23.7. Jonkerinsalon luonnonsuojelualue ja hiidenportti, Kuhmo

Jo ajomatkalla edelliseen puskaparkkiin näimme tien varressa pienen kyltin ja ystäväni Sanna, joka on töissä Kuhmon luontokeskuksessa,  suositteli tätä, joten jaksettiin yksi retki vielä tehdä ennen mökille paluuta loppuloman ajaksi.

Ja olipa hieno! Paljon komeampi kuin Hiidenportin kansallispuisto. Tämäkin oli ns. saapasreitti eli ei kunnossapitoa joten pitkokset olivat lähes painuneet suohon ja jalatkin kastuivat, mutta ei haitannut, vaikka kuivia jalkineita emme enää juuri omistaneetkaan :D  Tämä oli ensimmäinen reissu tällä lomalla, että hyttysistä oli vähän riesaa. Kylmiä päiviä mahtui parin hellenpäivän lisäksi tähän lomaamme ja näin ei taaskaan aina matkassa kulkevat untuvatakit, pipot ja lapaset olleet turhia.

Lisää kohteesta voi lukea vaikka tästä KLIK

Onnistunut loma, johon mahtui suuria tunteita ja varsinkin isännälle kisansa muodossa myös valtava määrä uusia maisemia ja unohtumattomia kokemuksia erämaassa. Muutama päivä vielä vietettiin mökillä Etelä-Savossa ennen töihin paluuta. 

Seuraavaa lomaa ja reissua odotellessa...