Rauta Reetta retkellä ja reissunpäällä: Kotimaani ompi Suomi, 14.

Alkuperäinen suunnitelmamme viettää alkukesän kolme viikkoa oli road trip Keski-Eurooppaan, ensimmäinen laatujaan retkiautollamme. Sitten, kuten kaikki tiedämme tuli tuo kutsumaton vieras ja muutti koko kesän suunnitelmat, mukaanlukien syyskuun Alaskan matkamme. Mutta yhtäkaikki, neljä kuukautta karanteenissa, palkattomalla ja lomautettuna mahdollisti kevään monet luontoretket ja kansallispuistovierailut, joten samalla teemalla jatkoimme kahden viikon lomamme ennen töihin paluuta.

Suomi ei ole hullumpi maa sekään lomailla :D

Sunnuntai 14.6. Helsinki - Mäntyharju - Juankoski

Isäntä oli lauantain aina puoleenyöhön asti kisailemassa metsässä kirmaillen, joten lähtö reissuun venyi sunnuntaihin. Ajoimme ensin mökille Mäntyharjulle, missä käväisimme pikaisesti rantasaunan löylyissä ja uimassa. Iltapäivällä matka jatkui jo kohti Hiidenportin kansallispuistoa, mutta koska matka oli pitkä isäntä löysi googlella mainion pysähdyspaikan Pohjois-Savossa Kuopiossa:

Pisa

"Pisan alue on ollut jo 1800-luvulta lähtien kuuluisa maisemistaan, jotka avautuvat Pisanmäeltä. Komeita järvi- ja vaaramaisemia voi ihailla Pisan laen korkeimmalla kohdalla näkötornista. Vaaran huipulla voi tutustua myös kallioon hakattuihin Täyssinän rauhan yli 400 vuotta vanhoihin rajamerkkeihin. Alue sopii hyvin päiväretken kohteeksi. Pisa on valtakunnallisesti arvokas maisema-alue, jossa pyritään vanhojen metsien säilyttämiseen. Alueeseen sisältyy myös rauhoitettu, Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys ry:n omistama 1,5 ha:n alue. Luonnonsuojelualue on myös osa rantojensuojeluohjelmaa." Luontoon.fi

Kävelimme illan hämärässä ihailemaan auringonlaskua erikoislaatuisesta näkötornista samalla hyttysiä hätistellen. Yövyimme parkkipaikalla ylhäisessä yksinäisyydessä.

Maanantai 15.6. Juankoski - Sotkamo - Hiidenportin kansallispuisto

"Sotkamon saloseudun sydämessä sijaitsevan Hiidenportin alkuvoimainen rotkomaisema on vaikuttava näky. Kansallispuisto tarjoaa kohteita ja tarinoita myös kulttuurihistoriasta kiinnostuneelle. Jylhälle kalliorotkolle johtavan polun varrella voit kokea salaperäisen kuusikon, kauniisti karun kukkaniityn ja kaskiahon tunnelman. Soveltuvuus: Omaa rauhaa etsiville retkeilijöille ja vaeltajille. Hiidenportti soveltuu myös aloitteleville retkeilijöille, opiskelijaryhmille ja muille ryhmäretkille. Ei sovellu liikuntaesteisille." Luontoon.fi

Päätimme kävellä Kitulankierroksen. Parkkipaikalla Palolammella oli näin maanantaipäivänä vain pari henkilöautoa ja yksi muu asuntoauto, retkiautomme sopi oikein hyvin tilavalle parkkikselle. Ennen retkelle lähtöä kävimme katsomassa alueen huoltorakennuksen ja mitä siellä olisi meille tarjota, suolammelle menevät pitkospuut laitureineen näytti kaukaa katsottuna näin lämpimänä päivänä hyvin houkuttelevalta. Paluumatkalla päätimme käydä uimassa.

Kyllästimme itsemme hyttysmyrkyllä ja otimme testiin myös Thermacellin isännän repun sivutaskuun. Iniseviä kavereita olikin heti alkumatkasta oikein kiitettävästi! Joutui töräyttelemään tämän tästä lisää myrkkyä aurinkovoiteen kaveriksi, myrkyt ne on jotka naisen polulla pitää :)

Reitillä oli heti alkuun missä parhaat näköalatkin menossa reitin kohennustoimenpiteet, mutta mukavat rakennustyömiehet antoivat mieluusti tietä ja juttelivat muutenkin mukavia. Taisivat olla niitä lupsakoita savolaisia?

Saimme lopulta reitille mittaa mittareidemme mukaan 12,7 km kun jonkinverran polkujen sivullakin pitä käydä kameran kanssa. Aika liikkeellä oli vajaa neljä tuntia...

Retken lopuksi Palolammella jääkylmää vettä kaivosta ja retkisuihku hommiin, en voi sanoin kuvailla miten ihanalta jääkylmä vesi tuntui kun sai pestä kaikki myrkyt ja aurinkosuojat pois! Uiminen jäi itseltäni, koska turpeinen suolampi ei houkutellut. Ruuan jälkeen matka jatkui.

Oli jo niin myöhä iltapäivä, että katselimme sillä silmällä tien varsia ja myös karttaa, josko löytyis paikka missä auton voisi ajaa puskaan yöpymään. Kartassa näkyikin vihreällä kirjoitettuna

Hiisijärven Hiekat, Ristijärvi

Sinne kurvasimmekin, löytyi sopiva parkkipaikka, mutta myös miljoona mäkäräistä ja pari tsiljoonaa hyttystä. Thermacellimme oli jotenkin vaurioitunut ja se piti käynnistää monta kertaa uudestaan ja uudestaan, joten lopulta luovutimme ja nautimme iltajuomat autossa. Vähän ehdimme kuitenkin käyskennellä lähes autiolla vallan upealla valkoisen hiekan päällystämällä rannalla. Paikkaan liittyy hyvin mielenkiintoinen tarina, Suomen ensimmäinen luonnonkatastrofi KLIK!

Tiistai 16.6. Ristijärvi - Hepoköngäs - Kylmäluoma Taivalkoski

Hepoköngäs oli nähtävyytenä yksi Suomen hienoimpia ja ihmettelin ettei aikaisemmin oltu käyty! Suosittelen, eikä ole pitkä kävelymatkakaan parkkipaikalta. Isäntä kävi uimasilleen putouksen alla, pojat on poikia ja tekevät mitä käsketään :)

Vauhdissa valikoitui majoitus seuraavaksi yöksi tai pariksi Taivalkoskelta Kylmäluoman retkeilyalueelta leirintäalue, joka osoittautuikin sen verran meille sopivaksi että otimme vielä toisenkin yön. Todella siisti, rauhallinen ja ennenkaikkea upea luonto ympärillä!

Päivän retkeksi valittiin Hukanharjun reitti + vähän extraakin. 7,4 km ja pari tunteroista.

Näin intohimoisena saunaihmisenä sauna illalla maistui taivaalliselta. Tykkään myös istua lauteilla ihan yksin ja se onnistui hyvin.

Keskiviikko 17.6. Kylmäluoman retkeilyalue, Taivalkoski

Aamulla maastofillarit auton takaa telineestä alas ja ei kun baanalle. Koska en ole kovin taitava pyöräilijä niin lähdimme ajelemaan ihan vaan metsätietä poispäin alueelta. Muutama mökki oli tien varressa ja se päättyi polunpätkään jossa sitten näytti tältä

Välillä pysähdyimme metsätien varteen ja jalkauduimme kun isäntä halusi nähdä millaiselta suon takana ollut ranta näyttää.... Yllättäen se näytti tältä.

Piilotettu Paratiisi...

paratiisia etsimässä...

ja matka jatkui. Vauhdissa isäntä kännykästä maastokarttasovelluksesta katseli aina mihin käännytään ja mistä voi ajaa. Pitkä pätkä soratietä ja välillä näytti tältä

ja lopuksi vähän tunkkausta ja polkua jota uskalsin minäkin ajaa ja se näytti tältä

onnistunut reissu siis kaikinpuolin! KIITOS taas loistavalle kartturille. 14,2 km ja 1 h 30 min.

Mutta liikunnallinen päivämme ei vielä ollut lopussa, iltapäiväksi vuokrasimme kanootin. Tarjolla olisi ollut myös mm. soutuveneitä, sup-lautoja ja kajakkeja, mutta otettiin inkkari kun se on meille tutuin vesillä liikkumisväline. 10 e = 6 h ja siihen sisältyi siis kanootti, melat ja liivit. Ei huono.

Meillä oli jonkinlainen suunnitelma mennä ympyräreitti kahden joen ja kolmen eri lammen tai järven välillä, mutta matkamme tyssäsi verenhimoisten hyttysten hyökkäykseen aavemaisen hiljaisella soiden ympäröimällä jokiosuudella kun edessä näkyi enää vain kivia ja kivien välissä virtaavan vain lirauksen verran vettä. Siinä kohtaa tartuin jarruttaakseni vedessä jököttävään melko tuhdin näköiseen keloon ja hups, se katkesi ja putosi kanootin päälle. Juuri ja juuri pysyi kanootti hallinnassa. Ensin nauratti, mutta kun samassa hyökkäsi valtava parvi hyttysiä - siihen asti oltiin oltu ilman Thermacelliä ja hyttyskarkotteita eikä meinattu millään ehtiä samalla melomaan kiivaasti poispäin, suihkuttelemaan hyttysmyrkkyä ja laittamaan Thermacelliä päälle. No, ihan muistorikas reissu tämäkin! Ja joki oli mielenkiintoinen.

Melonta 8,7 km ja aikaa kului kaikkine sähläyksineen pari tuntia.

Torstai 18.6. Kylmäluoma Taivalkoski - Riisitunturi Posio

Hyvästelimme tämän mainion leiripaikan ja lähdimme kohti Kuusamoa. Seuraavana listallamme oli Kuusamon Suurpetokeskus. Portit avautuivat klo 10 ja olimme ensimmäisen ryhmän mukana heti. Oppaan johdolla kiersimme katsomassa keskukseen päätyneitä eläimiä ja kuuntelemassa niiden tarinat siitä miten ovat keskukseen päätyneet. Suomen suurin karhu - Juuso ei suostunut kunnolla näyttäytymään vaan pysytteli häkissään puoliksi piilossa. Olivat kuitenkin vasta heränneet ja ei kuulemma vielä oikein ruoka maistunut eikä energiaa riittänyt tuhlattavaksi temmeltämällä ympäriinsä. Hunaja kuitenkin maistui purkista muille karhuille. Näimme myös mm. Suomen laiskimman ketun nimeltä Mikko, jolla oli jo ikää hämmästyttävät 14 vuotta! Lisäksi oli koirasusia ja ilveksiä ja pari poroakin.

Riisitunturi, Posio

Tämä kansallispuisto oli alkuperäisellä listallammekin. En ole erityisen Lappi ihminen, mutta päätimme nyt jollakin tavalla tutustua, jos ei muuta niin tähän eteläiseen Lappiin.

Iltapäivästä perillä. Päivä oli pilvinen ja sadetta odotellessa kävelimme tunturin laelle asti ja ensimmäisten sadepisaroiden putoillessa taivaalta paluu nopeasti autolle, jossa pidimme sadetta loppuillan.

Perjantai 19.6. juhannusaatto Riisitunturilla ja Livojärvellä Posiolla

Yövyimme siis retkiautossamme Riisitunturin parkkipaikalla parin muun auton kanssa. Sää alkoi selkenemään kun lähdimme aamukävelylle osin edellisen päivän polulle, mutta nyt kävelimme autiotuvalle asti ja näimme myös kuuluisan Ikkunalammen. 5,7 km tuli lenkille mittaa.

Joku toinen olisi viipynyt pidempäänkin, mutta halusin juhlistaa juhannusaattoa jossain vesistön vierellä ja olimmekin löytäneet kartasta siihen sopivan paikan. Livojoki Posion toisessa nurkassa ja siellä vähän pidempi Hirsiniemen reitti.

Livojärvihän on tunnettu todella pitkästä hiekkarannastaan tai oikeastaan rannoistaan. Ihan tien vieressäkin on ainakin kilometrin yhtämittainen ranta. Meidän reittimme lähti kuitenkin järven puolesta välistä niemeltä, pitkältä kangaskaistaleelta. Rantojensuojekohde ja metsät ovat Metsähallituksen aluetta. Tie sinne oli erittäin huonokuntoinen, ajattelin ettei sitä ole kukaan muu ajanut parkkipaikalle asti, mutta toisin kävi. Perillä oli jo muutama auto. Kävimme ensin tutkimassa n. 400 metrin päässä olevan hiekkarantaisen uimarannan. . Rannalla oli myös Metsähallituksen laavu. Ranta oli tyhjä ja suunnittelimme reitin kierrettyämme, että voisimme yöpyä siellä teltassa. Kaiken kaikkiaan laavuja on tuon n. 15 km mittaisen reitin varrella 5 kpl.

Posion retkeilyreiteistä lisätietoja löytyy tästä, myös tuo reitti.

Lähdimme kiertämään vastapäivään eli ensimmäinen puolisko oli koko matkan ajan ihan ajettavaa metsätietä. Sitä sai kuitenkin ajaa vain kalastajat ja ne, jotka olivat menossa yöpymään niemen kärjessä olevalle Metsähallituksen kämpälle. Kävelimme perille asti ja palasimme sitten takaisin siihen kohtaan missä reitti erkanee. Järvien ylitys tehdään soutuveneellä, niitä on aina rannalla kaksi. Ja vastarannalla on Livohka niminen lomakeskus, missä on myös caravan alue. Siellä oli jo mukavasti juhannusjuhlat menossa, mutta meillä oli vielä puoli matkaa jäljellä. Nyt polku alla ja välillä hieman tekninen. Lopulta kuitenkin päästiin autolle.

Matkaa taitettiin 17 km ja aika liikkeellä 3 h 35 min.

Otettiin uimakamat mukaan ja lähdettiin siihen alkumatkalla nähdylle hiekkarannalle, mutta sinne oli sijoittanut itsensä varsinainen suurperhe, autonsakin olivat ajaneet sinne asti vaikka tiessä oli valtavat kuopat. Isot teltat ja muut oli raahattu paikalle ja vaatteitaankin silottanee sinne tänne pitkin rantaa, joten käytiin vaan nurkan takana uimassa ja palasimme autolle.

Ajoimme takaisinpäin ja pysähdyttiin yhdelle levikkeelle metsätien varteen minkä isäntä oli jo menomatkalla katsastanut ja sinne notkon kainaloon järven rannalle pystytimme juhannusleirimme. Koska ei ollut metsäpalovaroitusta ja paikka oli vielä Metsähallituksen maita ja Lapin alueella niin uskalsimme tehdä pienet kynsitulet rannan tuntumaan. Skumppapullo ja pari hassua kuumaa makkaraa kruunasi vuoden 2020 juhannuksemme :D

Lauantai 20.6. Posio Livojärvi - Korouoma - Syöte Pudasjärvi

Kuten monet Lapin kunnat myös Posio on pinta-alaltaan melko iso, ei kuitenkaan kaikista suurimpia. Pinta-alasta vesistöjä on kuitenkin liki 15 prosenttia, joten kun ajelee ympäriinsä näkee koko ajan jonkun lammen lumpareen tai upean usein hiekkarantaisen järven. Myös Korouoman kuuluisa rotkolaakso sijoittuu kunnan alueelle. Sielläkään ei oltu ennen käyty, joten sinne siis seuraavaksi.

Aamupäivällä teltta kasaan ja leiripaikan siistiminen siten, että meistä ei jäänyt minkäänlaista jälkeä maastoon.

Korouoma

Lyhyellä alle 6 km kävelyllä näki rotkolaaksosta kaiken oleellisen. Väkeä oli liikkeellä kyllä, mutta ei tungosta. Sää oli aurinkoinen. Putouksissa ei enää montaa vesinoroa valunut, nopeasti olivat jäät sulaneet. Täytyy käydä talvella uudestaan ihmettelemässä.

Iltapäivällä rennosti matkaten kohti Syötettä, missä oli tarkoitus pari päivää viivähtää.

Löydettiin mukava uimaranta Iso-Syötteeltä ja päätimme jäädä siihen yöksi. Aamulla oli tarkoitus tsekata millaisia leirintäpalveluja alueelta löytyy.

Sunnuntai 21.6. Syötteen kansallispuisto

Ajeltiin katsomaan ensin Iso-Syötteen camping alue, mutta huomattiin heti, että se oli enemmänkin ajateltu talvikäyttöön. Ei mitenkään viihtyisä paikka, joten ei hinta laatu suhde siinä oikein kohdanneet joten jatkettiin matkaa. Iso parkkialue olis ollut myös Luontokeskuksen vieressä, olishan siinäkin voinut seuraavat pari yötä yöpyä, mutta päätettiin ajaa vielä katsomaan toista camping aluetta, joka oli Pikku Syötteellä. No, se taas oli sellainen missä ei ollut miehitystä, maisemat olis olleet ihan kivat, mutta alue kamala pusikko, joten ei jakoon sekään. 30 e yö on liikaa tuollaisista, toki suihkuun ja vessaan olis päässyt sillä rahalla. Vertailun vuoksi esim. Kylmäluoman camping Taivalkoskella oli todella hieno ja palvelut ensiluokkaisia ja maksu kuitenkin vain 16 e + 4 e hlö ja siihen kuului sauna joka päivä ja tietysti suihku, wc, kokkaustilat ja esim. pyykinpesukoneet olis toimineet poleteilla mutta nekin oli aivan viimeistä huutoa. Lisäksi oli ravintolapalvelut ja kanootteja, kajakkeja, soutuveneitä, fillareita ja sup lautoja edulliseen hintaan.

Koska Luontokeskus avasi ovet vasta klo 10 niin ei saatu vielä alueen tarkempia karttoja, sen sijaan päätettiin ajaa Rytivaaran reitin lähtöpaikalle. No, se(kin) tie oli aivan kaamea, aluksi toki pari kolme kilometriä ihan Syötteen kylän asutusta, mutta sitten se muuttui isoa irtokiveä täynnä olevaksi ja sitä riitti peräti 16 km. Olin ihan varma, ettei sinne ole kukaan muu ajanut, mutta olin taas väärässä. Yksi auto oli Ukkovaaran päällä pienellä parkkipaikalla keskellä ei mitään.

Otettiin mukaan TEHO offia Thermacellin lisäksi, ajateltiin että kyllä nyt hyttyset saa kyytiä. No, huolimatta kuumasta päivästä ja soisesta reitistä ei niitä loppujen lopuksi ollut juurikaan. Tosin Thermacell oli aina suo osuuksilla päällä eli kyllä kai se sitten toimi. Laitoin lähtiessä vähän TEHOa buffiin kun niitä vähän silmiin tunki.

Nätti reitti, kierrettiin tällä kertaa vastapäivään ja loppupuolelle sijoittui Rytivaaran tila, jossa Metsähallituksen lammaspaimen aina kesäviikon paimentaa lammaskatrasta, jota ei kyllä nähty missään. Siellä vanhassa torpassa saa lammaspaimen muistaakseni n. 400 euron viikkohintaan. Mitään tekemistä ei taida olla, mitä nyt karhuja kattelee ja luontoa seuraa ja lampaille vettä laittaa. Liki kaikki vanhat hirsirakennukset olivat vain tämän lammaspaimenen käytössä kesäaikaan eikä vaeltajilla ollut sinne asiaa. Vain hyyssi ja nuotiorinki missä sai olla. Juotiin siinä toiset aamukahveet. Reitillä oli kunnostustyöt menossa ja uusia pitkospuita oli siroteltu sinne tänne, vanhat huonokuntoiset osuudet joutivatkin jo pois. Vain pari muuta vaeltajaa nähtiin ja yksi pariskunta polkujuoksulenkillä. Kaunista ja hiljaista, suosittelen!

Koska leirintäalueet eivät vastanneet odotuksiamme päätimme varata huoneiston upouudesta KIDE hotellista Iso-Syötteeltä ja jäädä pariksi yöksi. Pari kaveriamme oli tulossa viikoksi pitämään sporttileiriä sinne ja päätettiin tavata illallisen merkeissä. Huoneistohotelli osoittautuikin todella hyväksi valinnaksi, suosittelen lämpimästi!

Maanantai 22.6. Syöte

Kavereiltamme Janilta ja Maijalta saimme mieluisan tehtävän viedä muutama rasti heidän järjestämälleen leikkimieliselle seikkailukisan radalle ja minäkin sain mukavan annoksen pyöräilyä muutoin niin laiskana kammenpyörittäjänä. Reitille tulikin pari mukavaa mäkeä, joista Pikku-Syötteen huipulle pyöräiltäessä minulta loppui lopulta sitten puhti ja jouduin talutuslinjalle.

Pyöräilyä tuli mukavat 25 km ja aikaa kului pari tuntia kaikkine rastien viemisineen ja valokuvaustaukoineen.

Tiistai 23.6. Syöte

Koko päivä aamusta iltapäivään meni seikkailukisan valokuvaustehtävissä ja siitä tulikin oikein mukava päivä! Kiitos vielä kerran Jani ja Maija, että päästiin mukaan :)

Keskiviikko 24.6. Tunturiaavan luontopolku ja Ukko-Luoston huiputus, Pyhä-Luosto kansallispuisto

Koska eteläisempään Suomeen oli luvattu loppuviikoksi varsin kovaa hellettä, isäntä ehdotti, että jos mentäisiinkin takaisin kohti pohjoista. Ja minullehan sopii kaikki, joten taas ajettiin takaisin Posion kautta aina Pyhälle asti. Yöpymispaikaksi Pakastearkullemme etsimme uimarannan Pyhäjärven rannalla. Ihmettelin, ettei niin lämpöisenä iltana ollut yhtä asuntoautoa lukuunottamatta muita, mutta syy siihen selvisi heti kun auton oven avasin. Niin valtava määrä hyttysiä, ettei sinne huvittanut jäädä! Joten etsimme toisen paikan autolle, nyt pohjoisrinteiden alla hissiasemalta. Se sai kelvata.

Aamulla ajoimme ylös hotellille, joka sekin näytti yhtä hiljaiselta kuin hiihtohissit. Jätimme auton ylös ja siitä rinnettä sivuten lähdimme kävelemään Tunturiaavan luontopolulle.

"Polku vie kulkijan keskelle mystistä tuoksuvaa suoluontoa, jota reunustaa henkeäsalpaavan hieno tunturiketju. Polku kulkee osin vaihtelevassa kangasmetsämaastossa ja sillä on jonkin verran korkeuseroja ja rappusia jyrkimmillä osuuksilla. Pitkospuut helpottavat kulkua lintutornille mentäessä. Tiaislaavulla (www.retkikartta.fi) voi levähtää ja paistaa makkarat kuukkeleiden seuratessa tilannetta tai ihailla revontulia pimeän aikaan. Tiaislaavulle pääsee kohtuullisen helposti myös lastenrattaiden kanssa." Luontoon.fi

Todella näyttävä ja kaunis reitti. Kaksi kuukkeliakin laavulla nähtiin, mutta eivät halunneet tehdä lähempää tuttavuutta.

Kävelylle tuli mittaa 6,4 km.

Lounasta autossa ja kävimme välillä tutustumassa Luontokeskus Naavaan ja etsimässä reittikarttoja, kartasta valikoitui iltapäivän retkeksi

Ukko-Luoston huiputus

Ajoimme siis Luostolle. Reitin alku oli vähän kateissa, mutta lähdimme sitten nousemaan ilmeisesti talvireittiä eli lumikenkäilyyn tarkoitettua. Mitä ylemmäksi noustiin sitä tunturimaisemmaksi maasto kävi ja lopulta huipulla myös kiviseksi. Paluumatka tehtiin aivan uusia rappuja pitkin, joita tuntuikin olevan todella paljon, harmittaa kun en laskenut montako! Mutta useampi sata metriä niistä tuli matkaa. Pohjoisrinteellä oli vielä sopivia laikkuja luntakin....

Matkaa taitettiin 7,2 km, nousua 272 m ja aikaa kului pari tuntia.

Illaksi ajoimme vielä Sodankylään, kävimme kaupassa ja isäntä löysi netistä myös paikalliset iltarastit itselleen.

Torstai 25.6. Noitatunturin huiputus, Pyhä-Luosto kansallispuisto

Yö meni puskaparkissa Luoston puolella, Ahvenniemen uimarannalla, mistä aivan käsittämättömän upeasti iltamyöhään heijastui Luostotunturi kaikessa komeudessaan. Jälleen kerran geokätköily sovellus antoi parhaat vinkit parhaisiin valokuvauspaikkoihin...

Olimme kovin tyytyväisiä kännykkäkameroihimme missä on panoraama mahdollisuus, kaikkea muutakin kivaa kameran ominaisuuksista löytyy ja nykyään käytämme järkkärin asemasta liki yksinomaan niitä. Molemmilla on nyt samat puhelimet.

Mutta mennään asiaan ja matkaan Noitatunturille...

Lähtöpaikkana jälleen ylhäällä tunturissa olevan hotellin tyhjä parkkipaikka, siitä rinteen poikki varsinaiselle reitille. Isokurun kautta reitti oli suljettu reitin parannustöiden vuoksi. Alkumatkasta tulikin vastaan vanha herra, joka oli yrittänyt päästä katsomaan tuota luonnonihmettä ja järkähtämättömät rakennusmiehet olivat estäneet matkantekonsa ja oli joutunut palaamaan takaisin! Näin jäi Isokuru meiltäkin näkemättä.

Oravalammelle asti pääsimme melko rauhakseen kulkemaan ilman iniseviä seuralaisia. Toki Thermacell on aina päällä, ötökkämyrkkyä ei tarvinnut laittaa. Mutta lammelle saavuttaessa ne yhtäkkiä hyökkäsivät, huusin vauhkona isännälle joka oli jäänyt jälkeen kuvaamaan jotain "nyt tänne äkkiä se thermacelli ja tuo äkkiä sitä hyttysmyrkkyä, tuu tänne nyt"....koko metsä raikui... ja silloin huomasin viereisellä laavulla nuoren miehen, joka ihmeissään huutamisestani oli jo lähdössä minua pelastamaan :D :D :D No, siinä jutellessa selvisi sitten että oli Metsähallituksella töissä ja mittasi reittejä uuden gepsin kanssa. Vähän varoitteli, että nousu on rankka ja katsella meidän kevyitä maastokenkiä...

Rankkaa rakkaa koko nousu olikin, mutta ei mahdoton. Alaspäin olikin paljon helpompi matka toista reittiä kohti Karhunjuomalampia,

Jalat illalla muusina, lähdimme ajelemaan sitten jo kohti etelää ja kotia. Mutta vielä oli retkiä jäljellä.

Retkellemme tuli mittaa 13,8 km ja aikaa kului 3 h 50 min ja nousumetrejä 480.

Iltamyöhään olimme vielä tien päällä ja kurvasimme Paltamolla Kivesvaaralle kuvaamaan auringonlaskua. Yövyimme retkeilyreitin parkkipaikalla. Viereen oli tullut kyltti, että myös leirintäalue on avattu, mutta kun kävimme katsomassa vanhaa jo välillä käytöstä poistettua aluetta niin miehen korkuiset koivut kasvoivat sähköpaikoilla ja alue oli muutenkin siistimättä, joten ei alettu yöllä puoli kahdentoista aikaan soittelemaan ja varaamaan paikkaa kun aamulla varhain jatkoimme kuitenkin matkaa.

Mutta mennessä kohti Kainuuta muistin, että olin jostain facebook ryhmästä nähnyt kuvia Auttin kalapadosta ja kun olimme kohdalla käskin painaa jarrua ja rantauduimme molemmille rannoille kuvaamaan tuota kaunista taideteosta!

Ja kävimme myös Auttikönkäällä, luontopolku jäi tällä kertaa kietämättä, mutta ehdottomasti pitää vielä palata tännekin ajan kanssa!

Ja se IHMEELLINEN luonnonnäytelmä Paltamon Kivesvaaralta kuvattuna!

Lauantai 27.6. Manamansalo Oulujärvi - Linnaharjun luontopolku Vieremä - Manginniemi Tervo

Taisteluväsymys tässä blogin kirjoittamisessa vaivaa jo sen verran, että ylläolevista paikoista ja matkan varrelta kuvat puhukoot puolestaan...

Manginniemi on mutkikas ja kertakaikkisen kaunis niemi Tervossa, Nilakka-järvessä. Erityisen kaunis kohta löytyy niemen koillisesta haarasta, jonka molemmat puolet ovat luonnonhiekkarantaa. Niemi onkin ollut läpi vuosikymmenten suosittu virkistyspaikka paikallisten keskuudessa. Näin tietää kertoa RETKIPAIKKA sivusto, josta tarkempaa esittelyä paikasta.

Me bongasimme tämänkin kohteen geokätköilijöiden sovelluksesta, mistä usein saa vinkkiä paikoista missä on paljon kätköjä lyhyen etäisyyden päässä toisistaan. Siellä on usein jotain nähtävää ja polku, joten sama paikka kannattaa etsiä maastokartasta ja sitten vaan auton nokka kohti määränpäätä. Perillä odottaa monesti yllätys! Niin meitäkin. Autio hiekkaranta, tulistelupaikkoja kaksikin ja upea auringonlasku taas. Kävelymatkaa autolta tuli n. 700 m. Yövyimme autossa pikkuruisella parkkipaikalla keskellä metsää ja kaukana asutuksesta. Vain muutama mökki on metsätien varrella.

Linnaharjun luontopolku oli vähän pettymys :(

Levähtää pitää aina autonkin...

Sunnuntai 28.6. Etelä-Konneveden kansallispuisto, Rautalammi

Vielä näin kotiinpaluumatkallekin mahdutimme yhden kansallispuiston, missä ei oltu aikaisemmin käyty eli Etelä-Konnevesi Rautalammilla, josta monipuolinen sivusto Luontoon.fi tietää lyhyesti kertoa näin:

"Etelä-Konnevedellä veneilet aavoilla järvenselillä tai melot sokkeloisessa saaristossa laakeiden silokallioiden ja pystysuorien kallioseinämien lomassa. Kirkkaassa vedessä voit nähdä syvälle villin järvitaimenen valtakuntaan. Sykähdyttävien vastakohtien puistossa patikoit lehdoista korkeille kalliorinteille ihailemaan kalasääsken uljasta kotimaisemaa."

Olimme tutkiskelleet vähän jo reittikarttojakin sillä silmällä, että sieltä valikoitua vaativaksi ja aikaa vieväksi mainostettu Kolmen vuoren kierros. Pituudeksi sanottiin 14 km, mutta suunnistajana karttoja tutkiskelemaan tottunut isänä osasi heti kertoa, että se on kyllä todellisuudessa pitempi. Aikaa varattiin siis koko päivä ja koska vasta puolenpäivän aikoihin päästiin matkaankin niin iltamyöhähän se olikin ennenkuin olimme takaisin autolla parkkipaikalla. Teimme hieman erireitin koska halusimme käydä myös upeimmalla näköalapaikalla eli Kalajanvuorella, mistä ei varsinainen reitti mennyt mitä hieman ihmettelimmekin. Loppumatkasta hieman oikaisimme mielestäni melko tylsiä juurakkoisia metsäpätkiä metsäteitä pitkin ja viimeinen niemenkärki kierros jätettiin suosiolla pois. Matkaa tuli silti 17 km ja kaikkine kahvittelutaukoineen aikaa meni n 7 h. Nousuakin tuli liki 500 m!

Yöksi piti nyt löytää paikka missä Pakastearkku voisi rauhassa uinahtaa ja jälleen se löytyi uimarannalta ja veneenlaskupaikalta. Sinne oli rakennettu juuri aivan uudenkarhea laavukin, mutta metsäpalovaroitus oli edelleen voimassa, joten ei tehty tulia. Paikka oli aivan täynnä autoja, mutta yksi kolo sopivasti pakastearkun mentävä. Kaikista ihaninta oli käydä uimassa! Inhoan sitä jos pitää mennä nukkumaan päivän patikoinnin jälkeen peseytymättä. Toki autossakin on suihku, mutta vesi alkoi olla jo lopussa tankista eikä sitä muutenkaan ollut järkeä käyttää Suomen kesässä. Yksi pariskunta tuli juuri uimasta ja ottivat autostaan makuupussit ja menivät nukkumaan laavulle. Sillä välin me kuvasimme isoa sorsaperhettä, jotka tulivat rantaan meitä katsomaan. Katsomassa ja niitä väijymässä oli myös kissa...

Sunnuntai 28.6. Yllätyslöytö Rapalan luolat, Kangasniemi

Tylsäähän se olis ajella vaan autolla, joten paluumatkalle ennen Mäntyharjun mökkiä ja siellä odottavaa kuumaa saunaa löysimme geokätköilyn avulla tällaisen piilotetun aarteen Keski-Suomesta.

Maantiekartastammekin tämä kohde löytyy merkittynä "luontokohde", mutta kohteelle ohjaava opastaulu on peitetty, koska maanomistaja ei halunnut enää sinne ihmisiä. Suomessa on kuitenkin jokamiehenoikeudet, joiden varjolla siellä voi käydä. Paikka ei ole lähellä asutusta ja tämäkin kohde löytyy mm. Retkipaikka sivustolta. Rakenteet ovat vielä ihan hyvässä kunnossa ja polku paikalle selkeä, parkkipaikka löytyy metsätien sivustasta.

Todella käymisen arvoinen paikka!