Euroopan kruununjalokivi - Slovenia ja suloinen Bled; 3. - 8.10.2018

Jos etsit satumaista maisemaa, turkoosin väreissä kimaltelevaa vettä ja hohtavia valkoisia vuorenhuippuja samassa paketissa niin löydät sen melko varmasti Sloveniasta Triglavin kansallispuiston juurella sijaitsevasta  Bled:n  pikkukaupungin ympäriltä.  Upeissa  maisemissa sijaitseva Bled tunnetaan Juliaanisten Alppien helmenä, tekisipä mieleni sanoa että kruununjalokivenä. Paikka on tunnettu turistikohde ja esimerkiksi suosittu häämätkalaisten määränpää. Oliko se liiankin turistipyydyksenomainen, sen kävimme todistamassa lokakuussa, jälleen kerran varsinaisten lomakausien ulkopuolella. Ihan paras aika matkustaa keskiseen Eurooppaan!

Runsaan kahden kilometrin pituinen  ja enimmillään vain noin 30 metrin syvyinen järvi syntyi aikoinaan, kun Bohinjin sulava jäätikkö kaiversi sen vuosien saatossa. Järven keskellä on pieni, käsittämättömän valloittava ja valokuvauksellinen saari, jossa kohoaa 1600-luvulla rakennettu barokkikirkko. Halukkaat voivat ottaa kyydin saarelle, meillä se jäi tällä kuuden päivän matkallamme välistä.  

Elokuisen Norjan road-tripin jälkeen kalvoi ja kaihersi sieluani sillä tapaa, että halusin etsiä vielä jonkun pikalomakohteen tälle syksyä - ennen joulukuista Teneriffan vaelluslomaamme. Joten ei kun tuumasta toimeen, se vaati kyllä hieman isännän suostuttelua, mutta pian oli jo lentoliput Ljubljanaan ostettu, majoitus Bledissä maksettu, autokin varattu ja vaellusreittikartta Triglavin kansallispuiston alueelta tilattu.

Berlitzin matkaopas Slovenia tiesi kertoa seuraavaa: 

"Patikointi on Sloveniassa lähes yhtä suosittua kuin hiihto, reittejä on yli 7000 kilometrin verran ja ne on merkitty tasaisin väliajoin useimmiten kiviin maalatuilla sisäkkäisillä punaisella ja valkoisella ympyrällä. Slovenian alppiyhdistys ylläpitää yhteensä 165 vuoristomökkiä, joissa on perusmukavuudet yöpymistä varten."

Keskiviikko 3.10. Vrata Valley, Triglavin pohjoisseinämä ja Slap Peričnik

Aamulla klo 8:10 kone nousi Helsinki-Vantaalta Ljubljanan lentokentälle, joka onneksi on yli 20 km itse kaupungin ulkopuolella, lähellä Triglavin kansallispuiston aluetta. Kentältä on vain n. puolen tunnin ajomatka Bled tai Bohinj järvelle. Eli sopii mainiosti vaikka lyhyemmällekin lomalle, vielä kun Finnair lentää kesäkaudella touko-lokakuu suoraan pari kertaa viikossa, joten olimme vuorten syleilyssä jo puolilta päivin kun auton vuokrauskin sujui jälleen kerran mallikkaasti ja ilman jonotuksia ja kun ei matkatavaroitakaan tarvinnut odottaa matkustaessamme pelkillä käsimatkatavaroilla. 

Hatarat suunnitelmat tälle päivälle, kädessä tiekartta ja trekkauskartta, josta sovelsimme lennossa suoraan ajon ohi Bledin, joka siis toimii meidän tukikohtanamme loman ajan - kohti Mojstranaa. Pikkuruista tietä vuorille päin noin 10 km matkan verran saatiin jännittää vastaantulevaa liikennettä, tiellä kun ei montaa ohituspaikka ole, mutta hyvin kaikki sujui vaikka muutama auto vastaankin tuli. Parkkipaikka oli ylhäällä jossa vuoristomajan tyylinen rakennus, johon emme ajanpuutteen vuoksi sen kummemmin tutustuneet vaan jatkoimme matkaa pitkin Vrata:n laaksoa kävellen kohti Slovenian korkeimman vuoren (2864 m) pohjoisseinämää. Vaellusreitti meni siis paria eri vaihtoehtoa pitkin ylös asti, mutta loppuosa on Via ferrataa tai kiipeilyä ja meillä ei tällä kertaa ollut välineitä mukana. Tosin ei oltais muutenkaan sinne asti näin lyheyllä varoitusajalla uskallettu mennä, reittiin kun olis mennyt vähintään 6 h. Mutta hienot oli näkymät. Ihmettelimme tovin vuoren huipulla pörrääviä helikoptereita ja vasta jälkeenpän saimme kuulla, että siellä ylhäällä on yli 100 vuotta vanha rakennelma, jonne sen on joku patikoija pala kerrallaan vienyt ja se oli nyt remontissa. Vielä loppuviikosta luimme lehdestä myös erinäisestä tempauksesta, missä huipulle oli raahattu kaikenlaista jättikokoisista uimapatjoista aina polkupyöriin ja valokuvamalleihin piikkikorkokengissään (raahattu?) - kuvaushetkiä varten :) 

Alakulmassa näkyy reittimerkki, jolla useimmat polut täällä on merkitty

Paluu autolle ja matkalla pysähdyttiin vielä putouksen kohdalla,jonne könyttiin melkoisen jyrkkää polkua pitkin. Sekin oli vaivan arvoista. En taida olla koskaan nähnyt niin hienoa putousta, vaikka useampia ollaan ihailtu. Putouksen alta meni polku myös, sitäkin vähän matkaa mentiin. Kiva kokemus ja erittäin kuvauksellinen kohde myös! 

Matkaa taitettiin 6,4 km ja aika liikkeellä 1 h 20 min toki taukoineen  ja ihmettelyineen parikin tuntia. Nousua 200 m. 

Bled, järven kiertäminen ylängön polun kautta 

Kun laittaa googleen kuvahakusanaksi Bled, saa hakutuloksiin aina sen kaikista kauneimman kuvan, mitä ehkä koko Euroopasta löytää. Tätä paikkaa voisi kutsua Euroopan kruununjalokiveksi. En käsitä miten me ajoimme tästä ohi keväällä huhtikuussa kun Bohinj järvelle Juhan ja Tomin kanssa Istrian lomallamme menimme. Kukaan ei taida muistaa mitään koko paikasta, minä varmaan sometin takapenkillä, Juha nukkui ja Tomi tietysti keskittyi ajamiseen, mutta ohi vaan 
mentiin.

Majapaikkamme Booking.com:n kautta kuten aina varattu Apartment Lana  sijaitsi ihan järven vieressä, oli käsittämättömän edullinen ollakseen tässä näin lähellä turistien suosituinta majoitusaluetta ja upeita hotelleja. Isäntäväki odotti meitä sovittuna aikana pihalla ja oli tyypilliseen slovenialaiseen tapaan erittäin ystävällisiä, puhuivat parempaa englantia kuin me ja mielellään jakelivat neuvoja mihin mennä, missä syödä ja mitä tehdä täällä. Molemmissa paikoissa niin keväällä Bohing järvellä kuin täälläkin annettiin alueen kartta käyttöön ja siitä näytettiin missä mikin on. Monessa paikassa nämä kaikki pitää itse kaivaa tai hakea kartta esim. Turisti infosta.  Meillä oli hieno pieni huoneisto, jossa kaikki mukavuudet, jopa talouspaperia, kahvia, teetä, sokeria jne jne...jota ei monesti kalliimmistakaan paikoista löydä. Alakerrassa asui "anoppi" :D Kaikki on kuten keväälläkin Bohinj järven majapaikassamme ihan uutta ja erittäin siistiä! Lämpimät suositukset tälle majapaikalle! 

Lähdettiin heti vielä iltapäivän ratoksi kiertämään järvi ja könyttiin yksi jumalattoman jyrkkä ja välillä vaikeakulkuinen polku ylös katselupaikalle ja sieltä alas. Tuli liki 300 m nousua mikä tuntui kyllä melkein viideltäsadalta, sen verran jyrkkä oli. Liikunnallisille ihmisille sopiva paikka tulla ja majoittua koska aamuisin tai iltaisin voi tehdä joko täysin tasaisella n. 6 km lenkin tai sitten hieman vaikeamman kautta kunnon rypistyksen tuonne ylös, eri variaatioitakin löytyy metsäisemmistä reiteistä. Perheen lapsille/nuorille löytyy tämän majapaikkamme ihan porttipielestä lähtevä reitti missä muutaman sadan metrin päässä ylhäällä seikkailupuisto ja kelkkarata. Järven rannalta löytyy myös maksullinen uimala tai maksuton uimaranta, pulahtipa jokunen turisti ihan vaan rannaltakin uimaan tuohon liki turkoosiin kirkkaaseen veteen. 

9,6 km, aika liikkeellä n. 2 h ja nousua 298 m. 

Torstai 4.10. Vršič Pass 

Koska edellisenä iltana jaksoimme käydä jopa keskustassa baarissa nauttimassa pitsan ja ravitsevat tummat oluet niin uni tuli heti yhdeksän jälkeen ja aamulla tietysti loppuikin melko varhain. Toisin kuten monet urheilullisessa perheessä meillä ei nousta aamuyöllä juoksulenkille vaan meillä lojutaan ja levätään ja nautitaan hidas aamupala. Kaksi laiskaa kun on osunut kimppaan niin elo on hyvin harmoonista.

Kahdeksan jälkeen aamulla olimme kuitenkin lähtövalmiina ja kun mentiin ulos pihalle talon isäntäkin tuli käväisemään anoppilassa ja toimistossaan. Nähtiin hieno kuumailmapallo taivaalla ja siitä majatalon isäntä sai idean, että tokihan meidänkin pitää moinen kokemus hankkia - vain 190 e. No ei se paljoa ollut, mutta me kerrottiin että lähdetään vuorille ja näytettiin kartasta paikka mihin päivän suunnitelma oli. Sanoi, että ei taida olla hyvä ajatus, koska autossamme on kesärenkaat ja siellä on satanut lunta pari päivää sitten. Kummasteli muutenkin meidän haluamme lähteä patikoimaan koko päiväksi - tehän olette lomalla!

Päätettiin kuitenkin lähteä katsomaan Kranjska Goran suunnalle kohti Vrsic pass:ia. Kranjska Gorahan on Slovenian tunnetuin talviurheilukohde ja meille suomalaisille tuttu Planican mäkihyppypaikkakin sijaitsee niillä nurkilla.

Hyvin päästiin ajamaan pass:in huipulle asti, iso bussikin könysin edellämme hitaasti mutta varmasti kapeaa mutkaista vuoristotietä. Jokainen mutka oli numeroitu ja numeron alla oli myös korkeus. Tie kiemurteli aivan valtavien vuoristoseinämien uumenissa, en muista, että niin lähellä vastakkaisella puolella näkyvää seinämää oltais koskaan ajettu, vaikka monenlaista vuoritietä on vastaan tullut. Jo pelkkä matka oli elämys. 

Perillä olimme 1611 metrin korkeudessa. Niin alempi kuin ylempänäkin, tosin vain 15 minuutin kävelymatkan päässä sijaitseva vuoristomaja olivat kiinni, eikä siis minkäänlaisia palveluja ollut. Työmiehet oli laittamassa nelimetrisiä auraustikkuja tien varrelle :) 

Muutama auto kuitenkin parkissa ja valitsimme pienen harkinnan jälkeen päivän polkumme, mikä tosin oli virhe, toinen oikealle harjanteelle menevä polku olisi ollut mukavampi ainakin toiselta puolelta kauempaa katsottuna - myöhemmin iltapäivällä, mutta päätettiin lähteä katsomaan mitä eteen tuli. Huipulle oli ilmoitettu matkaa n. 2 h mutta nämä on täällä(kin) aina summittaisia. Edellämme meni kuitenkin jo yksi eläkeläispariskunta, toki ihan varusteissa jos nyt farkkuja voi käytännöllisiksi vaellusvarusteiksi sanoa. 

Oli melkeinpä kuuma siinä avoimella vuorenrinteellä, hieman huolestutti kun ei otettu koko matkalle mukaan aurinkovoidetta, kuvittelin että varsinkin tähän aikaan vuodesta noissa korkeuksissa on aina kylmä, mutta ei siinä tuulensuojassa. Toki lämpötila oli alle 10 astetta.

Päästiin harjanteesta noin 100 metrin päähän, polku tai alusta oli muuttunut jo pelkäksi vieriväksi irtokiveksi ja erittäin jyrkäksi. Edellä menevät lampaat mukavasti irrottivat kiviä ja kivet vierivät alas niin, että vähän hirvitti. Meidät ohitti ripeästi nouseva nuoripari ja edellä oli parkissa äiti pienen n. 5-6 vuotiaan lapsen kanssa evästauolla. Jäin siihen heidän viereensä parkkiin ja sanoin isännälle, että mene ihmeessä käymään harjanteella nyt ainakin, minä en käsitä miten pääsen tästä enää alas, sen verran jyrkkää ja oli, polkuakaan ei oikeastaan enää ollut. Tosin edessäpäin olis ehkä ollut helpompaakin. Nuori äiti laittoi lapsensa köyteen ja kiinni itseensä ja asianmukaisesti kypäräkin oli päässä. Itsekin olis kaivannut molempia. Siinä isäntää odotellessa ja valokuvia ottaessa alhaalta tuli lisää porukkaa. Minut ohitti mm kaksi vanhempaa miestä, joista toisella oli tavalliset lenkkarit ja toisella mustat lakerikengät! Toisella ei ollut edes reppua. Itselläni oli jo kova jano, vaikka yleensä en juotavaa juuri tarvi. Join juomaliivini tissipullot melkein tyhjiksi... Pikkasen siinä itseä nolotti kun en uskaltanut ylös asti mennä, en kyllä käsitä miten ne miehet jatkoivat, jos jatkoivat siitä vielä toisen tunnin ylös huipulle. Nimittäin isäntä kun tuli alas kertoi, että siellä oli lunta ja jäätä, tosi ilmava harjanne tarjolla, mutta että ehkei niin paljoa irtokiveä. 

Kartassa näkyvälle Mala Mojstrovkalle oltiin menossa

Pass:lta oli hulppeat näkymät alas laaksoon kohti Trentan kaupunkia...

Lähdettiin alas ja käytiin vielä vastapäisellä rinteellä huiputtamassa itse harjanteen korkein kohta, jonne meni melkein ylös asti ihan rollaattoribaana, koska siellä oli vuoristomaja. Polkuja lähti sinne tänne todella paljon, harmi vaan, ettei päivän reissumme sitten onnistunut kokonaisuudessaan, kartassa oli tarjolla myös mm. ympyräreitti huipun kautta - tosin alastulo oli ilmeisen jyrkkää ja varustettu Via ferrata vaijerein :), mikäli oikein kartasta ymmärsimme. 

Vastapäätä näkyy rinnettä viistävä polkumme ylös solaan ja siitä huipulle, tosin jäi

epäselväksi onko huippu tuo keskellä näkyvä korkein töppyrä vai onko se vielä sen takana.

5,6 km, 1 h 20 min ja 434 m nousua.

Tienvarrelta löysimme ravintolan, jossa nautittiin maittava päivän menuateria hulppeine jälkiruokineen ja koska kello oli vasta kolme iltapäivällä oli meillä hyvin aikaa vielä käydä patikoimassa. Paikaksi valittiin se, missä jo huhtikuussa Juhan kanssa oltiin käyty, Pokljuka  (klikkaa nimeä niin löydät tietoa paikasta ), jossa on mm. ampumahiihtostadion ja siellä mainoksen mukaan joulukuussa world cuppiakin. Huhtikuussahan oli vielä lunta ja hiihtokausi.

Nyt ajettiin kartan mukaan huonokuntoisia metsäteitä kohti parkkipaikkavaihtoehtoja, ne kun oli karttaan merkitty että autolla pääsee. Ja pääsi kun pääsikin.

Rengasreitti valittiin lukuisista eri vaihtoehdoista  mutta jouduttiin huomaamaan, ettei kartan polkumerkintöihin ole sittenkään luottamista. Onneksi oli myös puhelimen gps ja päästiin juuri ennen pimeän tuloa todella tiheästä metsästä pois jännittävien luonnonäänien säestyksellä. Poluilla tuli vastaan pari muutakin patikoijaa, mutta paluumatka tehtiin ylhäisessä yksinäisyydessä.

 Aika liikkeellä 1 h 40 min ja matkaa taitettiin 6.1 km. 

Perjantai 5.10.  Viševnik 2050 summit

Retkikuntamme loistava ja aina niin luotettava johtaja Niilos oli laatinut tälle päivälle mielenkiintoiselta kuulostavan retken yhdelle Slovenian alueen ehkä suosituimmalle vuorenhuipulle. Helposti saavutettava, tosin kyllä minulle ja jopa hyväkuntoiselle polkujuoksijallekin hiki puseroon tuli, ehkä kuitenkin enemmän sen takia, että oli shortsikeli, vaikkakaan ei lämpötila näin syksyllä kovin korkealle kohoa näissä 1300 - 2000 metrin korkeuksissa mutta tuulettomassa säässä suoraan rinteeseen porottava aurinko lämmitti kyllä todella hyvin! Shortseja ei ollut ja liikaa päällä muutenkin, se aurinkovoide oli kyllä ostettu ja olin käsivarretkin liisteröinyt Nivealla, samoin niskan ja naaman, mutta hiki valui solkenaan naamaa pitkin ja paidan alle taisi valua niveatkin :) Lopulta oli pakko ottaa ohut nyrkkitakkikin pois ja talsia lyhythihaisella. 

Lähtöpaikkana Rudno Polje Pokljunkassa eli ampumahiihtostadionilta ehkä 500 m laskettelurinteen parkkipaikalle. Oli jännä näky kun lämpömittari autossa näytti +3 ja aurinko oli vasta noussut ja lämmitti ilmaa niin, että rakennusten katto vain höyrysi. Katsoin rinteeseen päin, missä jo meni muutama patikoija ja ihmettelin, että onpas lyhyt laskettelurinne, mutta matkan edetessä tulin huomaamaan miten se jatkui ja jatkui ja jatkui :) Ohitimme muutaman hikoilevan vanhemman rouvashenkilön, mutta meidät ohitti todella ripeään tahtiin patikoinut nuorista koostuva ryhmä. Muutama elämänsä vuorilla viettäneen näköinen vanhempi mieskin rynnisti välillä ohi ja välillä jäivät odottelemaan hitaampia rouvia. Kuuma oli. Onneksi sentään valitsimme helpomman suunnan huipulle, koska palasimme takaisin toista reittiä ja se oli pelkkää irtokiveä ja louhikkoa. Paluumatkan olisi voinut tehdä montaa eri reittiä pitkin, mutta tämä oli meille oikein sopiva. Väsy tuli tässäkin.

Isolla vuorella ihminen on kovin pieni - tuskin erottuu :D 

Alussa siis niittyä kiemurrellen ja sitten pusikkoisempaa ja jyrkkääkin välillä ja lopulta taas avonaista louhikkoista ja niittyistä aluetta ennen loppunousua joka oli jonkinverran myös kivien halailua - paremman halailukohteen puuttuessa.

Huipulla oli jo muutama ihminen ja lisää tuli, taisi olla 10 - 15 joten suosittu paikka oli, tosin oli myös viikonloppu ja kaunis keli, että paikallisetkin liikkeellä. Myös saksalaisia ja italialaisia.  

Isäntä tikku-ukkona varsinaista huippua alemmalla töppyrällä 

Emäntä huipulla 2050 metrissä

Triglav, Slovenian korkein vuori näkyy vastapäätä isännän pään vieressä 

Vaalea heikosti erottuva polku vuoren rinteeseen kaivautuneena olisi vienyt toisille huipuille 

Alastullessa välillä suorastaan hirvitti ja jalat oli jo loppu, isäntä oli haaveillut vielä jotain extraa, mutta nähdessäni missä seuraavalle töppyrälle eli Triglavin suuntaan meni polku, vuorenrinteeseen "porattua" uraa pitkin niin ei tullut mieleenkään että sinne mentäisiin. Ehkä seuraavassa elämässä sitten. Sanoin kyllä, että mene käymään jossain mikäs siinä olis ollut odotellessa kun kiven varjoon olis istunut eväitä syömään, mutta käännyttiin kuitenkin paluupolulle. Edellä meni kaksi nuorta naista nopsaa vauhtia, joista toinen kaatui irtokiviin, onneksi ei käänyt kuinkaan. 

Polut oli tosiaankin todella kivisiä ja hidaskulkuisia

 Lisätietoja kohteesta - klik - reitti oli fyysisesti kuitenkin melko vaativa, 7,6 km, aika liikkeellä 2 h 40 min ja nousua mukavat 730 m. 

Lauantai 6.10. Jezeru ja Vogar

Autolla Bohinj järvelle ja siinä pikainen kuvaustauko aavemaisessa aamu-usvassa kylpevästä järvestä. Parhaat kuvathan tulevat hetkessä ja etenkin silloin kun on kamera mukana. Ja sehän on nykyään helppoa kun kaikilla on kännykkä aina :) 

 Matka jatkui Stara Fuzinan kylän läpi ylös kapeaa ja mutkikasta yhden auton ajettavaa vuoritietä ylös noin 1000 metriin. Auto parkkiin ja kivikkoista metsätietä patikoiden ylös Jezerun vuoristomajalle, joka tietenkin oli kiinni. Pikkuruinen järvi oli kutistunut kesän aikana, kuten monet joet ja vuoristopurotkin, joita ei käytännössä ole ollenkaan tähän aikaan vuodesta, vai oliko erityisen kuiva kesä ollut täälläkin. Ylhäälle majalle oli ajanut pari kunnan autoakin, liekö mitä metsänvartijoita. Alueella oli tehty myös koko matkan ajan metsätöitä, riehuihan täällä vuosi sitten harvinaisen kova syysmyrsky. Ei sitä käsitä miten niin valtavan kivikkoista ja äärettömän kapeaa, ihan liki polkua vastaavaa ja jyrkkää "tietä" kukaan pystyi autolla ajamaan vaikkakin nelivedolla tietenkin. Välillä oli isoja puolimetrisiäkin koloja ja isoja pään kokoisia kiviä.

Evästauko ja takaisin alas. Toki monia muitakin reittejä ylhäällä oli tarjolla. Hiljaista oli, ketään ei näkynyt, kaksi patikoijaa tuli alas mennessä vastaan.


Autolla siirtyminen vielä ylemmäs parkkipaikalle ja siellä olikin opasteen mukaan jopa vuoristomaja auki ja kahvit ja struudelit maistuikin. Kuviteltiin, että kartan mukaan olisi pitänyt kävellä vielä muutaman kilometrin, että olisi päässyt näköalapaikalle, kunnes bongasin aidasta harmaan kyltin View Point 3 min ja toden totta siellähän olikin metsän kätköissä upea paikka, josta suora näköala Bohinj järvelle ja vastapäisille mm. Vogel vuorelle, jonka huippu tosin oli pilvien peitossa. Oli luvattu koko päiväksi sadetta, mutta näin aamupäivästä oli vielä erinomainen sää patikoida! Huhtikuussa olimme kiertäneet järven rantoja pitkin ja käyty myös putouksella.  Polkummekin näkyi sieltä ylhäältä.

Syötiin Bohinjska Bistricassa, joka on siis järven vieressä oleva varsinainen asutuskeskus. Täältä lähdimme keväällä jatkamaan matkaa ikimuistoisessa auto/junassa halki tunnelien ja läpi laaksojen :D Ruoka oli hieman erikoista, mainostettiin hyvin paikalliseksi ja sitä se varmasti olikin. 

Iltapäivän ajelimme vielä ylös kohti Sorisca Planina hiihtokeskusta, josta jo valmiiksi tulevia vuosia varten katsastimme hyviä maastoja patikointiin, sieltäkin niitä löytyy. Sateli jo jonkinverran, joten ei maastouduttu, mutta nautimme parin tunnin verran hienosta reitistä autolla alas laaksoihin, joiden läpi ajaminen on jo elämys sinänsä. Vanhoja rakennuksia, juuri ja juuri henkilöautolla ajettavia katuja ja upeita maisemia, vaikkakin sumuverho oli jo laskeutunut suurimpien vuorien ylle. Valitettavasti vaan monin paikoin on täällä tietöitä ja jotkut tieosuudet on kokonaan suljettu. Kiertotiet tavallaan kyllä antavat tietyn säväyksen liikkumiseen. 


Myöhään iltapäivästä vasta majapaikassa, kuten reissuillamme aina ja iltakävely pimeällä rantabulevardilla, drinkit ja oluet ulkona lämpimästä mutta sateisesta illasta nauttien. 

8 km ja noin 2 tuntia ja nousuakin 420 m oli päivän saldo.

Joskus on hyvä istahtaa hetkeksi alas ja miettiä maailman menoa...

Sunnuntai 7.10. Bljeska Fitnes Promenada

Aamulenkki majapaikan portin pielestä lähtevälle otsikon mukaiselle metsä- ja niittyreitille kukkulalle. Ihan hieno aamu, usvaisessa metsässä. Ylhäällä kukkulalla on myös seikkailupuisto ja kelkkarata, molemmat olivat kiinni, mutta hyvä lisä esimerkiksi lapsiperheille, jotka Bledin seudulla lomailevat. 

Viimeisenä lomapäivänä  vastapäätä linnan pihalta otettu kuva

 "aamumäestämme" näytti ihan hyvältä treenipaikalta!

Lenkin pituudeksi saatiin kolmisen kilometria ja ihan kipakkaa nousuakin! 

Päivän varsinainen agenda oli kuitenkin...

Vintgar ja Jezenice

Vintgar   KLIK   on yksi Bledin ja Bohinj järven seutujen tunnetuimmista patikkapoluista ja nähtävyyksistä eikä suotta. Sumuinen keli toi reitille mahtavan tunnelman...

Vintgar kanjonille oli sisäänpääsymaksu 5 euroa per henkilö, paikka on auki kesäkuukausina eli lokakuun loppuun. Turistirysä tietenkin, rakennettu "polku" n. 2 km pitkän kanjonin reunoille, vähän samanlainen kuin mitä kävimme Kalliovuorillakin, tosin täällä ei ihan niin paljon väkeä näin turistikauden ulkopuolella ollut kuin siellä. Hyvin pääsi ohittelemaan kapealla aidatulla polulla. Oli kyllä ihan komea paikka, varsinkin kun eilisen vesisateen jälkeen oli todella kosteaa ja joki höyrysi kun keli lämpeni. Kun kanjoni loppui niin siihen loppui myös väenpaljous, lähdimme kiertämään paluupolkua kiertotietä, muutoin olisi pitänyt mennä edestakaisin. Pari hassua ihmistä näimme koko paluumatkan aikana. Huiputimme ja loggasimme yhden geokätkön Hom nimisellä nyppylällä, jonne olikin aika jyrkkä nousu. Ja paluukin. 

Seuraavaksi mentiin Mäkkäriin syömään ja koska oli niin kaunis, välillä jopa aika kuuma keli, 17 astetta näytti auton mittari niin päätettiin vielä ajaa yksi vuoritie ylös - missä ei oltu vielä käyty. Siellä oli ihan asutustakin ja muutama vaelluspolkukin. Käytiin kuitenkin vain yksi pieni pisto erikoiselle järvelle jonne vesi juoksutettiin ylhäältä vuorelta, vuorensisältä kun tarkemmin karttaa tutkiskeltiin. Alueella oli karhuvaara, joten jätettiin nyppylän huiputus ensi kesään.

Päivän riennot 9,1 km 2 h 20 min ja nousumetrit 430.

Maanantai 8.10. Blejski Grad ja Jamnik

Kotiinlähtöpäivä. Aamulla hyvästelimme lämpimästi isäntäperheemme ja lupasimme tulla uudelleen keväällä tai alkukesästä. Koska meillä oli iltalento ajoimme vielä ylös Bledin linnan pihalle parkkipaikalle ja vietimme pari aamupäivän tuntia tutustuen tähän ehkä Slovenian tunnetuimpaan nähtävyyteen.

"Bledin linna (sloveeniksi Blejski grad) on linna Bledin kunnassa, Sloveniassa. Se on rakennettu 130-metrisen kallionjyrkänteen päälle, josta aukeaa näkymä Bled-järvelle. Linna on yksi Slovenian suosituimmista matkailunähtävyyksistä. Varhaisin maininta siitä kirjallisessa tekstissä voidaan sijoittaa vuoden 1004 tienoille.

Linnan vanhin osa on sen romaanista arkkitehtuuria edustava torni. Keskiajalla linnaan rakennettiin lisää torneja, ja linnoituksia vahvistettiin. Barokin aikakautena linnaan rakennettiin lisärakennuksia. Rakennukset on sijoiteltu kahden linnanpihan ympärille. Ylemmällä linnanpihalla sijaitsee 1500-luvulla rakennettu ja vuoden 1700 tienoilla uudistettu kappeli." (Wikipedia)

Näkymä linnan pihalta järvelle

ja itse linna vastarannalta 

Linnassa oli mm. oma viinikauppa, mielenkiintoinen museo, taidenäyttely, sepän paja, useampi kahvila ja ravintola jne.

Puolilta päivin lähdettiin ajamaan kiertotietä Ljubljanan lentokenttää kohti, pysähdys Jamnikissa. Kaunis paikka, sieltä poimittiin yksi geokätkö polun varrelta kuvan kauniin kirkkomaiseman takaa :) 

Jamnik, yksi kauneimpia paikkoja reissumme matkan varrelta, tämä tulee vastaan kun

lähtee ajamaan lentokentältä kohti Blediä Skofja Lokan kautta (tie nro 211) ja seuraavaksi laittaa navigaattoriin Kropa. Toivottavasti seuraavalla kerralla vuoret näkyvät kokonaan, ensimmäisellä kerralla olivat ihan sumun peitossa ja toisellakin kertaa osittain pilviverhon alla. Kuva ei ihan tee oikeutta paikalle :) Meillä oli tällä kertaa mukana vain 

kännykamerat ja gopro6:nen. 

Vielä ennen kentälle saapumista pysähdyttiin pitsalle idyllisessä vanhassa Skofja Loka:n kaupungissa. Iltapäivällä myöhään lento Munchenin kautta kotiin :)

Kyllä elämä on ihmisen parasta aikaa ja matkailu avartaa. Kaikkihan muistavat, että elämäni ensimmäiset 45 vuotta en ollut käynyt kuin kahdessa maassa, naapurissa Ruotsissa ja Portugalissa. Nyt on maita, vaikka en niitä itsetarkoituksena keräilekään 28 kappaletta, mutta uusien maiden sijaan taidan palata tänne vielä uudelleen. 

Tervetuloa!