Olin toipunut Irlannin kaatumisesta jotenkin, ainoastaan kättä vielä jomottaa ja silmälaseissa on näkökentässä haittaavat naarmut, uudet lasit on vasta tilauksessa, mutta innokkaana pitkästä aikaa lähdin tallustelemaan. Tällä kertaa ajattelin ihan seurata reittiä ja etenemistä kartaltakin enkä laittanut sitä tavanomaiseen tapaan reppuun vain varalle.
Oli luvattu parin kolmen tunnin kuluttua lähdöstä huonoa keliä, lumi ja räntäsadetta, mutta onneksi se alkoi vasta viideltä iltapäivällä, joten suurimman osan aikaa saimme talsia ihan hyvässä säässä.
Reitin suunnitteluun käytettiin ihan reippaasti tunnin verran ja hieman enemmänkin aikaa, normaalin sinne päin -tyylin sijaan. Voin kyllä kehua, että jopa minä osallistun suunnitteluun ja alkaa nyt - muutaman vuoden jälkeen jo tuntua siltä, että jotain siitä ymmärtääkin. Orange Team Hayabusakin on siirtynyt "ompeluseura" tekniikkaan. Laitetaan nuppineuloja ja kierretään lankaa ympärille. Näin saatiin hieman ylipitkä lenkki, joka lopulta lyhennettiin noin 30 - 32 kilometrin lenkkiin.
Ensimmäiselle rastille lähdettäessä kävi heti ilmi, että suunta on sama kuin 90 prosentilla muistakin osanottajista. Myös MTB sarjalaiset lähtivät samaan suuntaan, joten oletettavissa oli valtaisa ruuhka rastille tullessa. Siitä selvittiin sillä, että vain harvat meni hieman koukun kautta eikä läpi vihreällä merkityn eli kielletyn alueen, joka oli kerrostalo ja sen piha. Siksi ruuhkaa ei ollutkaan kovin paljon. Tässä vaiheessa mentiin peräkkäin Pirunvuoren Ponnistuksen kanssa ja poikkesimme tieltä heti metsän tarjoamalle polunpätkälle.
Tämän jälkeen kuitenkin tiemme erosivat. Lähdimme isännän kanssa hiljakseen hölkkäämään kohti seuraavaa rastia. Toki vauhti oli mulle hieman liian rivakkaa ja se kostautui sitten lopussa kun selkä meni jumiin kun yritin kävellen pärjätä navigaattorin ripeässä kävelyvauhdissa. Jäin koko ajan jälkeen ja jouduin hölkkäämään liki koko kuusi tuntia! Paitsi tietenkin umpimetsässä, jossa vauhtini on varovaistakin varovaisempaa, ontuvan hidasta. Ei sitä vaan opi mitenkään luontevaksi metsän tarpojaksi, vaikka on kymmenen vuotta jo harjoitellut. Menossani näkyy edelleen 20 vuotta asfalttia jyystäneen matala ja hitaasti hiipivä askel. Mitä vanhemmaksi tulen sen huonommaksi menen :(
Kuten aina isäntä suunnisti täyden kympin arvoisesti - kun vauhti on hidasta niin ei tule virheitä ollenkaan. Muutaman kerran reitillä valittiin helpompi väylä edetä eli tie tai polku, suoria metsäoikoja otettiin vain vähän. Paljon tuli talsittua myös ihan autotien vartta. Liikenne olikin aika kova näillä pienemmilläkin teillä. Johtui varmaan siitä, että tämä taisi olla monelle mökkikauden avausviikonloppu ja Heinolahan tunnetaan isona mökkikuntana.
Viitisen tuntia taivallettuamme alkoi taivaalta leijailla muutama lumihippu ja kohta lunta alkoi tulla enemmänkin muuttuen lopulta räntäsateeksi. Pian se kasteli silmälasini kokonaan ja viimeinen vartti tultiin melkein sokkona.
Otimme lopuksi vielä pari ylimääräistä rastia lähempänä kisakeskusta, mutta yhtään enempää en selkä vääränä olisi jaksanut taivaltaa.
Matkaa tehtiin 35,5 km ajassa 5 h 45 min ja saimme 820 pistettä joka oikeutti sijalle 19 kun mukana oli 45 joukkuetta. Eli EI huono :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti