8.3.2016
Tutkiskelimme aamulla vuoristosää tiedotteesta, että ylhäällä n. 1700 metrissä sää olisi koko päivän kauniin aurinkoinen ja selkeä. Lämmintä ei tietysti ole kuin kymmenisen astetta korkeintaan, mutta tuo mollukka lämmittää.
Ei olisi voinut mennä pahemmin homma pieleen.
Tutkiskelimme aamulla vuoristosää tiedotteesta, että ylhäällä n. 1700 metrissä sää olisi koko päivän kauniin aurinkoinen ja selkeä. Lämmintä ei tietysti ole kuin kymmenisen astetta korkeintaan, mutta tuo mollukka lämmittää.
Ei olisi voinut mennä pahemmin homma pieleen.
Päivän ohjelmassa oli reitti numero 16, Rogue Nublon ympäri.
Automatkalla jo näkyi todella paksu pilviverho vuorten yllä,, mutta alempana paistoi aurinko kauniisti. Mutta ei aikaakaan kun päästiin pilven sisään niin auton tuulilasiin alkoi tulla vesipisaroita ja parkkipaikalla jo ihan enemmänkin. Olimme varustautuneet lyhyillä trikoilla, toki repussa pitkähihaista ja pitkät trikootkin, mutta sadetakit olimme jättäneet hotellille. Niistä olisi nyt ollut kovasti hyötyä!
Avasin auton oven pukeutuakseni pitkiin housuihin ja meinasin lentää takaisin autoon sisälle, hyvä kun ovi jotenkin aukesi. Kova tuulikin vielä. Kitkuttelin itseni pienessä autossa hieman lämpimämpiin pukineisiin ja lähdettiin suoraan suden suuhun. Lämpötila näytti muistaakseni +4-6 astetta.
Monta muutakin onnettomasti tai vielä huonommin pukeutunutta lähti urhoollisesti katsomaan tätä saaren suurinta nähtävyyttä, kivimötikkää. Mekin liukastelimme maastojuoksukengissämme polkua pitkin ylös vuoren juurelle. Tai jonnekin sinne päin. Nimittäin eihän siitä näkynyt kuin pikkasen juurta. Muu oli pilvien peitossa.
Hieman järkyttyneenä palelevin reisin palasimme takaisin autolle ja kohtasimme joitakin uhkarohkeita shortseissaan ja pienissä topeissaan. Paikalleen jähmettynyt vanhempi nainen pikkuruisissa kangasballerinoissaan jäi jotenkin mieleeni. Toivottavasti hän pääsi sieltä pois ilman helikopteria :D
Alamäessä paistaa aina aurinko
Ajettiin autolla n. 300 metriä vertikaalia alemmas, jätettiin auto parkkiin tien poskeen ja lähdettin muistelemaan lauantaisia kivikkopolkuja tunkkaamalla reittiä ylös. Olikin hyvä tehdä näin, koska enhän minä kisan aikana montaa kertaa katsettani kengän kärjistäni nostanut, nyt sai ihailla maisemia
ihan rauhassa.
Kisareittiä, tässä tunkataan, mutta kisassa mentiin
koko matka alas Tunteen alamäkeen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti